Tero Pitkämäki kantaa harteillaan suomalaisten tuskan

Kisaturisteja! Ei tule mitaleja! Ei edes pistesijoja! Tulkaa kotiin sieltä! Hävetkää! Ja näin edelleen…  Samaa sujuvaa rataa jatkaa moni suomalainen netti- ja somepalstoilla.

Laitetaan nyt tähän ensin faktat pöytään suomalaisten kisasuorituksista. Suomi lähetti MM-kisoihin 12 urheilijan ryhmän, heistä seitsemän on kisansa käynyt. Yksikään suomalaisista ei ole yltänyt pistesijoille tai edes finaaleihin. Sijoitukset ovat olleet 15.-36. välillä.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Kun tarkastellaan lähtökohtia ja odotusarvoja, on suomalaisjoukkue esiintynyt odotusarvojen alle, mutta mitään varsinaisia jättifloppeja ei olla nähty. Vaikka pituushyppääjä Pajulahti jäi kauden ennätyksestään yli puoli metriä, on monilta unohtunut olosuhteet, joissa ennätys hypättiin. Pajulahti hyppäsi jättihyppynsä korkeassa ilmanalassa ja olosuhteissa, jotka antavat ennätyshyppyyn tarvittavat edut. Yleisurheilun lainalaisuudet tarkkaan tunteva Arto Bryggare piti Pajulahden Lontoon kisasuoritusta varsinaisen hyppytason mukaisena ja tuntui yhtenä ainoista ymmärtävän pituushyppytulosten realiteetit olosuhteisiin nähdeen.

Moni tuntuu yhä odottavan mitaleita kuin kesähellettä, vuosi toisensa jälkeen ja purkaa sitten sateen (ei mitalisateen) tultua pettymystään suomalaisurheiluun. Edellä mainituista kumpikin on enemmän epätodennäköistä kuin todennäköistä. Keskusteluista heijastuu, ettei kovinkaan moni ole millään lailla perillä yksilöurheilun dna:sta, suomalaisten nykytasosta tai maassamme vallitsevasta ilmastosta. Kesä on paska ja suomalaisurheilijat ovat paskoja.

Kokenut lätkävalmentaja, Alpo Suhonen, heitti myös oman lusikkansa urheilusoppaan vertailemalla keihäsmiesten ja jääkiekkoilijoiden peli-/ottelumääriä. Kannanotto löytyy tästä  ja oma vastaukseni tuossa ohessa.

”Olipa sulta Alpo erikoinen ulostulo hyvin erikoisilla mittareilla.

Kyseessä on Tero Pitkämäki, 7x arvokisamitalisti, 8x Suomen mestari, Timanttiliigan voittaja ja ties mitä. Pitkämäki on äärikovan ja ultimaattisia räjähdys- sekä voima-arvoja edustavan lajin kiintotähti, jonka kropan ominaisuudet ovat ihan jossain muualla kuin 100 lätkämatsia 20min keskiarvolla vetävän joukkuelajin urheilijan ominaisuudet. Kaikissa lajeissa ei vaan voi kisata kovin usein, koska kroppa ei kestä. Itse asiassa lätkässäkään ei pitäisi pelata niin montaa matsia kauteen mitä nykyään pelataan, koska pelaajien kroppa ei kestä ja pelin taso kärsii olennaisesti. Juuri tästä syystä esim. NFL:ssä pelataan 16 pelin runkosarja, koska urheilijoiden kropat eivät kestä yhtään enempää, jos sitäkään. Aika harva nyrkkeilijäkään muuten ottaa 100 matsia kauteen vaikka matsi kestäisikin keskimäärin vaan sen lätkäpelaajan yhden pelin jääajan verran.

Olkootkin, että keihäs on pikkulaji jopa lätkän rinnalla, on Tero Pitkämäki silti jo vuosikausia ollut yksi tämän valtakunnan kovimpia urheilijoita.

Itsekin etenkin joukkueurheilun nimeen vannovana täytyy kyllä todeta, että tuo reitti yksilöurheilun ammattilaisuuteen on kyllä varsin usein monin verroin joukkueurheilua rankempi niin fyysisesti kuin myös henkisesti.”

Varsin moni heittää suurimman pettymyskirveensä kohti keihäsmiehiä, tai siis miestä, pitkäaikaista urheilusankariamme Tero Pitkämäkeä kohtaan. Pitkämäki on jo vuosia kantanut tämän menestyshullun urheilukansan hulluja odostusarvoja lähes yksin leveillä harteillaan. Ja hyvin onkin kantanut, kun katsoo Pitkämäen meriittilistaa, usein täysin yksin.

Ja nyt Pitkämäki ottaa jatkuvasti saavillisia lisäpaskoja vastaan, kun rohkeni mennä julkisesti sanomaan, ettei ole mitalikunnossa. Pitkämäki toimi aivan oikein, suoraselkäinen kun on. Kokeneena ja kaiken nähneenä arvokisakävijänä suomalaisjätti tietää tasan tarkkaan missä itse menee ja missä maailman kärki menee. Pitkämäki ei ole mitaliin vaadittavassa 88m kunnossa, ei siellä päinkään. Voihan se toki olla, että Pitkämäki hakee tuolla lausunnolla käänteisesti itselleen voimaa yhteen superheittoon kroppansa hyvinvoinnin uhalla ja poistaa paineita. Tietänee itse parhaiten, kokenut kisaaja kun on.

Lopuksi ohjeeni suomalaisille urheilufaneille. Kun ymmärrät suomalaisten oikean tason maailman kärkeen nähden, tulee kisojen seuraamisesta huomattavasti miellyttävämpää. Ymmärrä myös se, ettei urheilusuuruus tai mielenkiinto synny pelkästä menestyksestä. Tästä parhaana esimerkkinä mainittakoon Isaac Makwala, josta tuli paskataudin myötä MM-kisojen kiinnostavin urheilija ja syntynyt pr-arvo kantanee vielä kauas.

Samankaltaisia tarinoita toivoisin näkeväni myös suomalaisurheilussa. Jos ei nyt suoraa kopiota paskataudista niin tarinoita, jotka maistuvat ja tuoksuvat. Tarinoita, jotka saavat ihmiset kiinnostumaan, seuraamaan, puhumaan ja ostamaan lippuja. Tarinoita, jotka synnyttävät myös urheilijalle huomattavia lisätuloja, koska kaikki eivät voi olla maailman parhaita.

Ei ääniä

Katso myös