Väärinkannattamisen oikeus – kannusta ihan ketä haluat, kunhan kannustat!

Oikeinkannattajat ovat urheilukulttuurimme äänekäs vähemmistö. Oikeinkannattajat ovat vaaraksi koko kulttuurille ja mikä pahinta, oikeinkannattajat eivät edes itse tätä näe.

Suomalaiseen urheilukulttuurin on pesiytynyt ihmeellinen aate, jopa ryhmittymä. Tämä ryhmittymä edustaa omasta mielestään urheilukulttuurin syvintä olemusta, vaikka todellisuudessa he edustavat aivan päinvastaista ja sotivat tietämättään koko urheilun aatetta vastaan. Omasta mielestään oikein kannattavat kertovat äänekkäästi muille kansalaisille säännöt siitä, miten ja ketä kukakin on oikeutettu kannattamaan.

HIFK vai TPS?

Itse olen seurannut tätä keskustelua varsin hämmentyneenä, osin aika huvittuneena. Kun kannatin äänekkäästi Turun Palloseuraa kolumneissani, somessani ja tietenkin myös ottelutapahtumissa, oikeinkannattajat pitivät tätä vääränä. Oikeinkannattajien mielestä minulla ei ollut oikeutta kannattaa Tepsiä, koska olen Helsingissä asuessani kannattanut HIFK:ta, olen asunut liian vähän aikaa (7 vuotta) Turussa ja minut on nähty HIFK:n paita päällä.

Kyllä, HIFK oli pitkään suosikkiseurani useastakin eri syystä ja arvostan edelleen HIFK:ta mitä suuremmissa määrin. Joukkueessa pelasi useita hyviä ystäviäni, joista kauden 2005-2006 pistepörssin voittanut Tony Salmelainen on henkiystäväni. Kun tähän pakettiin lisättiin vielä edustamani peliyhtiön hankkima aitio HIFK:n hallista, aitio, jonka ennen kaikkea minä halusin hankkia ja tukea HIFK:ta, oli hallille aika helppoa mennä isännöimään asiakkaita ja kannustamaan punapaidassa pelaavia frendejä.

Muutin Turkuun vuonna 2010. Yhtenä ensimmäisistä tervetuliaislahjoista sain TPS-huivin, jota en kyllä ihan heti kaulaani vetänyt. TPS voitti mestaruuden ja bandwagoniin olisi ollut helppoa hypätä, joku sisälläni edelleen pidätteli eikä sisäinen kiukaani ollut tarpeeksi kuumana. Kävin kyllä Tepsin matseissa, mutta vähän eksyneenä.

Siirryin SM-liigan studioisännäksi kaudelle 2013-2014. Tuntui, että TPS on henkitoreissaan. Joukkue pelasi päin persettä ja jättimäinen halli kumisi tyhjyyttään. Se sekä vi*utti, että tuntui oikeasti pahalta. Sisäinen TPS-kannattajani heräsi pätkittäin, TPS ansaitsi parempaa.

Nyt TPS on vihdoin saanut sitä parempaa, hunajata. Seurajohto sekä omistusporras ovat laittaneet all-in, se näkyy joka asiassa, eikä vähiten Tomi Kallion johtamassa joukkueessa, joka näytti siltä miltä TPS:n pitää näyttää. Voittavalta, itsevarmalta, luonteikkaalta ja taas sopivan röyhkeällä tapaa paremmalta kuin muut. Siihen omistautumiseen, jota sekä joukkue että TPS-johto ovat viime aikoina näyttäneet, siihen on mahdotonta olla syttymättä. Tämä kaikki sanoneena juuri nyt vi*uttaa erittäin paljon, ettei TPS ole enää näissä karkeloissa mukana. 

Niin kauan kuin Turussa asun tulen seisomaan erittäin voimakkaasti Turun Palloseuran jääkiekkojoukkueen takana. Tämä lause tuntuu muuten edelleenkin melko hullulta kirjoittaa ja lukea, mutta näin se nyt on. Jos joku olisi vuonna 2005 väittänyt minun kirjoittavan näin, olisin voinut lyödä aika ison vedon vastapalloon. Eikä rakkauttani Tepsiä kohtaan yhtään vähennä se, että poikani harrastaa useita eri lajeja Tepsin väreissä ja jos en itse lähde hallille, poikani kyllä repii minut mukaan. Oli muuten kohtuullisen hankalaa ja sydäntä raastavaa selittää 4-vuotiaalle pojalleni, ettei Tepsille tule tänä keväänä enää seuraavaa peliä.

Vain yksi rakkaus?

Omasta mielestään oikeinkannattajien mielestä on oikein kannattaa yhtä seuraa läpi elämänsä, kaikki muu on väärää. Arvostan erittäin paljon yhden seuran takana ainiaan seisovia faneja, isältä pojalle ja niin edelleen. Kaikille tämä ei sovellu, kaikille tämä ei ole mahdollista, elämäntilanteet, työt ja kaupungit vaihtuvat, tulee uusia muuttujia, kuten perhe ja jälkikasvua.

Miksi muuten muualle muuttavan pitäisi edelleen kannattaa satojen kilometrien päähän jäänyttä seuraa, seuraa, jonka peleissä hänellä ei ole enää kunnon mahdollisuutta käydä. Pitäisikö silti jatkaa seuran kannattamista, kitua ilman hallille pääsyä, sulkea katseet uudelta rakkaudelta vaikka nurkan takana uudella kotipaikkakunnalla pelaa toinen, yhtä lailla kannattamista ja rakkautta kaipaava seura. Vai saako sydämeen jättää pienen palasen entistä rakastaan ja antaa mahdollisuuden uudelle rakkaudelle? Saa, totta helvetissä saa. En usko, että edes omasta mielestään oikein kannattavat tuomitsevat eronnutta ystäväänsä, joka haluaa rakastua uudelleen ja kokea taas ne kaikki upeat ja myös raskaat tunteet, joita rakkaus ja toiselle omistautuminen tuo tullessaan.

Koska saa kannattaa?

Kesälomalla, harjoituskaudella, runkosarjassa, pudotuspeleissä, finaaleissa, aivan missä tahansa ja koska tahansa saa ja pitää kannattaa. Ymmärrän toki hyvin, ettei hallille vasta ratkaisupelien hetkellä valuvat miellytä oikeinkannattajia. Tässä kohtaa jopa asetun näiden oikeinkannattajien puolelle, suurinta kannatusta tarvitaan silloin, kun menee päin persettä. Näin se menee myös urheilun ulkopuolella, kun menee hyvin, selkääntaputtelijoita kyllä riittää. Mutta, jokainen menkööt hallille tai laittakoot seurarakkautta tunnustavan somekuvan juuri silloin kun haluaa, pääasia että seistään jonkun takana ja myös näytetään se. Tämä todenneena täytyy sanoa, että suomalaisen urheilukulttuurin suurimpana haasteena on edelleen kannattaminen, sydänjuuria riipivä fanittaminen ja täydellinen omistautuminen. Tähän tarvitaan ihan meitä kaikkia, myös heitä, jotka löytävät kannattamisen vasta gloorian hetkellä.

Jokaisella meillä on oikeus kannattaa juuri sitä ketä haluaa, milloin haluaa, missä haluaa ja miten haluaa. Kannattamisen kautta urheilun seuraamisesta tulee huomattavasti viihdyttävämpää ja se osuu syvälle tunteisiin. Välillä myös sattuu aivan perkeleesti, tulee joka suunnasta kuittia ja suuta soitetaan, silloin tiedät olevasi sydämellä mukana ja satasella seuran takana.

Kannattamisen oikeus on myös teillä omasta mielestään oikein kannattavilla, saatte kannattaa juuri kuten haluatte. En tuomitse teitä, älkää tekään tuomitko muita. Älkää etenkään olko luomassa liian suurta kynnystä kannattamiseen, oli se sitten teidän mielestä oikein tai väärin. Kun annatte kaikille oikeuden kannattaa juuri kuten he parhaaksi kokevat, hyödyttää se myös omaa seuraanne ja yhä useampi uusi kannattaja löytää hallille.

 

 

 

 

 

 

 

 

Katso myös