Karalahden kirja vituttaa

Lööpit huutavat hoosiannaa, osa huutaa ostavansa kirjan heti, osa huutaa ettei missään nimessä tule lukemaan Aki Linnanahden kirjoittamaa Jere-kirjaa.

Jännää, et jotkut ovat jopa vihaisia Karalahden kirjan saamasta julkisuudesta etenkin päihdehelvetin osalta. Mitä te odotitte? Media mässäilis onnella ja viherpirtelöllä? JUURI NYT: Jere Karalahti paljastaa, salaatti muutti elämäni! 

 
Jere on vihdoin kertonut aika helvetillisen tarinansa juuri niin kuin se on ja se on ihan sun valinta, luetko kirjan vai et. Mut se, et osa pauhaa tuolla siitä kuinka ei todellakaan meinaa lukea kirjaa, se on jo suhteellisen huvittavaa. En minäkään meinaa lukea kaikkia kirjoja, mut en nyt välttämättä ajatellut omistavani blogia tai laatia edes yhtä sisäisen tuskani twiittiä siitä, etten todellakaan aio lukea jostain henkilöstä kertovaa kirjaa.
 
Huumeissa ja muissa päihteissä ei kerta kaikkiaan ole mitään sankarillista, ne eivät tee kovaa jätkää, päinvastoin. Ne tuhoavat vakavasta ongelmasta kärsivän henkilön melko totaalisesti ja aiheuttavat hirvittäviä ongelmia etenkin lähipiirille. Tähän väliin pitää vielä todeta, että tiedän liiankin hyvin mistä puhun.
 
En tunne ketään, joka ihannoisi päihdetarinoita. Sankareina ja esikuvina pidettyjen urheilijoiden kohdalla nämä tragediat myyvät, ne myyvät otsikoita, parhaimmillaan / pahimmillaan ne myyvät halleja täyteen ja peliuran jälkeen ne myyvät kymmeniätuhansia kirjoja. Kunnollinen Raipe Helminen ei pysty samaan, halusit tai et.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Minulle Jere oli pelaaja, jota halusin mennä katsomaan. En siksi, että hän oli päihdekoukussa vaan siksi, että hän oli aivan äärimmäisen kova pelaaja ja kiinnostava henkilö. Ja kyllä, Jeren sekoilut jään ulkopuolella tekivät hänestä kiinnostavan. Samasta syystä Suomeen vuonna 2005 tuomani Dennis Rodman myi Helsingin jäähalliin 7420 lippua. Pari vuotta myöhemmin paljon parempana pelaajana pidetty Dream Team -tähti ja Michael Jordanin aisapari Scottie Pippen piti viedä pienemmille areenoille, koska hän ei myynyt yhtä paljon lippuja kuin Rodman. Rodmanin lähelle halusivat kaikki, yökerho-pöytäämme olisi voinut myydä pääsylippuja, Pippenin kanssa otimme kahdestaan saunan ja juttelimme koriksesta.

Jeren kirja ei ihannoi päihteitä, se ei kannusta ainuttakaan junioria vetämään päätä täyteen ja leikkimään kovaa jätkää, se ei kannusta sekoittamaan koko elämäänsä ja paketoimaan hyvinkin mahdollista NHL-tähteyttä.

Jere oli jäällä ensiluokkaisen rohkea. Paljon rohkeampi Jere nähtiin silti vasta nyt, kun hän uskalsi avata koko tarinansa ja käymään varmasti varsin tunteikkaan, haavoja avaavan ja terapeuttisen kirja-prosessin läpi. En tiedä, pystyisinkö itse samaan.

One thought on “Karalahden kirja vituttaa

  • lokakuu 6, 2017 at 2:01 pm
    Permalink

    Jere herättää mielenkiintoa henkilökohtaisesti tunnen voimakasta sympatiaa, juurikin sellaisiin piirteisiin liittyen jotka ovat osa kaverin karismaa mutta jotka tuskin aukeavat sellaisenaan kirjankaan sivuilta.

    Sympatiaa ei sen sijaan herätä tapa jolla Jeren ja muiden vastaavien henkilöiden ympärille luodaan hypeä, a’la maikkarin talk show ja joka peittää tehokkaasti alleen aidosti kiinnostavat piirteet tarinaan liittyen. Samasta syystä maininta kirjasta terapeuttisena kokemuksena on vitsi. NE asiat ja prosessit jotka muodostavat terapeuttisen kokemuksen ytimen eivät nouse esiin, koska koko konteksti on valmiiksi muodostettu osin median, osin suurimmaksi osaksi ’kohdeyleisön’ toimesta. Muutama pointti tähän liittyen:
    1. ’Huumehelvetti’. On varmaa että kyse ei ole 23 vuoden helvetistä vaan eletystä elämästä joka muovaa ihmistä, intensiteetillä joka ei varmasti avaudu em kontekstin kautta. Kokemukset tuovat aina ihmiseen syvyyttä ja tuo syvyys on olennainen piirre myös Jeressä. Kirjan olisi saanut kirjoittaa joku jolle tuo syvyys ei ole vierasta ja se julkistaminen typerään hypetykseen perustuvassa näennäisälykkäässä talk show’ssa olisi saanut jäädä tekemättä.
    2. ’Avoin ja rehellinen’. Kirjan henkilöllä voi olla vilpitön käsitys jonka mukaan välittyvä kuva on avoin ja rehellinen. Ei se ole. Ei avoimuutta ole se että paiskaa läheisten ja entisten pelikavereiden naamalle asioita ikään kuin hyväksyttäväksi, ajatuksella ’tätä ette ole kuulleet aiemmin’. Se on juuri päinvastainen piirre ihmisessä kuin se joka Jeressä tosiasiassa kiinnostaa. Useimmat tarinat toimivat pukukoppi- tai kaveripiiriläppänä, kirjassa ne eivät avaudu lainkaan vastaavalla tavalla koska kohdeyleisöä ei tosiasiassa edes ole. Esimerkkinä legendaarinen reservaattikäynti joka tarinana on kiertänyt vuosikymmeniä ja jonka sisältö avautuu juuri suhteessa siihen kokonaisuuteen josta Jere tunnetaan läheistensä piirissä. Kirjasta ja sen kommenteista päätellen kyse on vain yhdestä reissusta siinä tunnetussa jatkumossa jota ovat osaltaan vieneet eteenpäin suomalaisten palloilulajien ongelmalapset kautta vuosikymmenten. Tässä kontekstissa tarinasta jää kuitenkin ydin löytymättä. Jere tietää varmasti mistä tässä kyse ja toivoisi ehkä että asia aukeaisi kirjan sivuilta. Se ei aukea, ja juurikin koska kokonaisuus ei ole avoin ja rehellinen saati terapeuttinen vaan kirjoitettu luettavaksi valmiiksi pureskellun elämän- ja selviytymistarinan muotoon.
    3. ’Elämä on parasta huumetta’ -oppi. Sikäli kuin näin on, ei Jere ole oikea ihminen siitä puhumaan eikä se viesti välity kirjasta, yksinkertaisesti koska ’terapeuttinen prosessi’ ei yllä siihen asti. Jokainen joka ymmärtää asioista jotain, tietää että korkeintaan kyse on erään ympyrän sulkeutumisesta, ja juurikin suhteessa julkisuuteen. Kun kaikki tapahtunut on suurempaa kuin ympärillä, putket pidempiä ja rakkaus voimakkaampaa, huumeet vahvempia ja äijät karskempia, jää tunne siitä että se olennainen jää tulematta esiin.

    Mutta lopulta kyse onkin tietysti kirjasta, tuotteesta. Sen saama julkisuus, perustuen erilaisten typerien superlatiivien viljelyyn ja kohuotsikkohakuisuuteen todella vituttaa itseänikin. Nämä on nähty ja todella kova jätkä olisi avannut kokemustensa syvyysulottuvuutta, koska se ilmiselvästi on se mistä Jere Karalahdessa on kyse. Mitä asioista ajattelee se Jere joka etenee elämässään shamaanin neuvojen voimalla?

Comments are closed.