Aikaa omille ajatuksille

Mä oon viettänyt viimeiset pari päivää lähes kokonaan yksin. Tai no en ihan yksin, nimittäin pienen koiran kanssa.
Mä oon lenkkeillyt, lukenut, kirjoittanut ja ollut vaan. Tyhjentänyt päätä ja ladannut akkuja ihan rauhassa.
Mulla on ollut niin paljon aikaa, etten mä muista milloin mulla olisi viimeksi ollut.

Mulla ei pitänyt olla vapaa viikkonloppu, mutta sen täyttyessä tärkeistä suunnitelmista mä järjestin nää päivät vapaaksi.
Kävi kuitenkin niin, että oikeastaan kaikki suunnitelmat peruuntuivat ihan viime tipassa. Mä ajattelin, että teenkin viikonlopun töitä.
Mietin asiaa kuitenkin pari kertaa ja tulin siihen tulokseen, että ei. Mä en tee töitä tänä viikonloppuna, kun se on järjestetty vapaaksi ja olen saanut tän ajan itselleni.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Mä olin lupautunut sukulaisteni koiravahdiksi joten pakkasin kamani ja painelin yksin omaan rauhaani viikonlopuksi.
Tää on tehnyt NIIN hyvää.

Taas kerran mä huomaan, kuinka tärkeää on oikeasti pysähtyä ja olla tekemättä kaikkea muuta kuin levätä.
Mulla oli tänäänkin olo, että nyt mä alan tekemään töitä, sillä eihän mulla ole mitään muutakaan tekemistä.
Suljin kuitenkin koneen viime hetkellä ja lähdin lenkille ulos auringonpaisteeseen ja kirpeään pakkaseen. Lenkki venyikin venymistään ja takas tullessani mulla oli ihan uudestisyntynyt olo. Mulla oli niin paljon ajateltavaa, että jatkoin matkaani ihan huomaamatta yli tunnin ajan kunnes päädyin takaisin lähtöpisteeseeni.
Olin käynyt ajatuksissani läpi miljoona asiaa, jotka ovat kolkutelleet takaraivossa mutten ole koskaan ehtinyt pysähtyä ajattelemaan niitä.

Taas mä ymmärrän sen, kuinka pysähtyminen oikeasti on tarpeen.
Se vaatii sen, että mä taistelen omia ajatuksiani vastaan ja vakuutan itselleni, että olen oikeasti ansainnut tän hetken tai nää päivät.
Kun mä uskon sen, mä oikeasti voin nauttia ja rauhoittua.

Hauskinta on se, että mä en tiedä täydellisempää tapaa viettää viikonloppua.
Tänäkin viikonloppuna mulla olisi ollut useita vaihtoehtoja juhlimiseen ja yömyöhään klubeilla tanssimiseen mutta mä valitsen tän.
Mä olen niin onnellinen, että oikeasti haluan valita tämän tavan viettää lauantai-iltani kun siihen on  mahdollisuus.

Toinen hauska juttu tässä on se, että mä olen aina vihannut aikaisia aamuja.
Mä rakastan aamuja mutta vain silloin, kun mä olen nukkunut niin kauan kuin saan ja viikonloppuisin mä yleensä nukun pitkään. En nyt mitenkään supermyöhään mutta ainakin yhdeksän ja kymmenen välille.
Tänään mä heräsin ihan virkeänä ja energisempänä kuin pitkään, pitkään aikaan ajatellen, että kello on varmaan lähemmäs yhtätoista. Katsoin puhelintani ja kello näytti 7:45. Ajattelin, että jatkan vielä unia mutta olinkin niin virkeä, että lopulta nousin ylös ja lähdin pitkälle aamulenkilleni josta jo kerroinkin.

Tuntuu, että heti pään ollessa tyhjennetty turhasta stressistä, se vaikuttaa heti ihan kaikkeen ja olo on tuhatkertaisesti kevyempi!

Ottakaa aikaa itsellenne.<3

<3 Anniina