Joka leikkiin ryhtyy..

Mua ärsyttää niin paljon!
Mikäkö ärsyttää? No se, että kun kiellän itseltäni jotain, voin olla takuuvarma etten ajattele MITÄÄN muuta kuin tätä kiellettyä asiaa. Ikinä. Kunnes en enää kestä.
Tällä viikolla mä ajattelin ihan vain nuutuneen ja pimeydestä väsähtäneen olotilani vuoksi kieltää itseltäni joka ikisen pienen herkkupalan (lue: suklaan, salmiakin, pullan, mokkapalat, kaiken ällösokerisen ja etenkin suklaata sisältävän..) ja keskittyä sen sijaan syömään entistä terveellisemmin sekä saamaan joka ikisen tärkeän ravinteen ja vitamiinin talteen.
Sitä kautta saisin vähän lisäpuhtia myös salitreeniin, jossa nyt sinänsä ei ole mitään ongelmaa ollutkaan mutta eihän ylimääräinen energia pahitteeksikaan ole. No arvatkaa vaan, oonko himoinnut joka ikistä näkökenttääni osunutta herkkupalaa siitä sekunnista alkaen, kun tähän päätin ryhtyä!
Mä en normaalistikaan ole mikään herkkusyöppö ja pidän itseni melko hyvin kurissa etenkin arkisin, mutta kun oikein erikseen teen asiasta itselleni numeron, niin johan alkaa herkkuhammasta kolottaa.
Tietenkään oloa ei yhtään helpota se, että sairastamani flunssa alkaa vihdoin olla poissa lopullisesti, mikä tarkoittaa tietysti haju- ja makuaistin palaamista mukaan peliin.

No mikäs ongelma tässä sitten on? Jos kerran normaalisti pysyn suhteellisen hyvin kurissa ilman sen kummempia ponnistuksia, niin miksen vain jatka samaa rataa ilman mitään erillisiä kieltoja?
Ongelma on juurikin se, että nyt pistettyäni jo pääni tähän hommaan, en tietenkään voi antaa periksi heti alkuun.
Lisäksi jos mä luovutan nyt, tarkoittaa se sitä, että silloin annan luvan itselleni herkutella! Kerrankos sitä oikein luvan saa.. Käytännössä siis kääntäisin itse hyvän suunnitelmani täysin päälaelleen ja käyttäisin sitä tekosyynä sokerihumalan hankkimiselle.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Tässä mä nyt olen ja mietiskelen, että kaikesta se minäkin saan ongelman itselleni leivottua. LEIVOTTUA, niin..
En luultavasti enää ikinä kiellä itseltäni mitään.

<3 Anniina