Kai se on tätä, kun toinen ihminen on sun koko elämä

Tänään mä mietin taas sitä, kuinka ihanaa ja yhtä aikaa raskasta on olla isosisko.
Mulla on jatkuva -siis IHAN JATKUVA ikävä nuorempien sisarusteni luo (okei, myös isompien) , eikä siitä vain pääse yli eikä ympäri.
Mulla on myös ihan jatkuva huoli.
Huoli siitä, miten kenelläkin menee, missä kukakin menee, miltä kenestäkin tuntuu ja onhan kaikki hyvin kaikilla.

Mun pahin pelko on, että jonkun heistä sydän särkyy, joku tulee kiusatuksi tai loukatuksi, kohdelluksi väärin tai pettyy pahasti.
Kyllähän pettymykset ja sydänsurut kuuluu elämään, mä tiedän sen. Silti mä en kestä ajatusta siitä, että joku mun pienemmistä sisaruksista kävisi niitä asioita läpi.
Saati sitten kaikki muu .. mä en kestä kuulla sitä, että jollain on paha mieli tai vaikea olla tai ylipäätään mitään huonoa.
En vain kestä, se särkee mun sydämen.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Mä uskon, että nää fiilikset helpottaa ajan myötä sisarusten kasvaessa ja aikuistuessa. Silti ne ei ole ainakaan vielä helpottaneet musta seuraavina syntyneiden pikkuveljien kohdalla, vaikka meillä onkin vain kaksi vuotta ikäeroa. Toki ikävä ja huoli on ihan erilaista pienten lasten kohdalla, mutta silti. Ei se näköjään mihinkään lähde, muuttaa vain muotoaan.

Näitä fiiliksiä kelaillessa sitä miettii, että jos sisarusten kohdalla tuntuu tältä niin miltähän se sitten omien lasten kanssa tuntuisi.
Mä olen aina, ihan lapsesta saakka ollut varma siitä, että musta tulee joskus äiti . Tietenkin nyt aikuisena osaa ajatella senkin vähän järkevämmin eli niin, että mikäli se vain koskaan on mahdollista, mä haluan joskus olla äiti.
Joka tapauksessa ehkä ainut asia mikä mut saa miettimään tätä asiaa pidempään on se, että tulisinko mä kestämään suurempaa huolta kuin se, mitä mä omista sisaruksistani poden.
Ihan hullua, mutta kai se on tätä, kun joku tai jotkut ihmiset vain on sun koko elämä . 😀

Tästä päästään kuitenkin lopuksi iloiseen aiheeseen nimittäin siihen, että mä varasin tänään junaliput kotiin juhannukseksi !
Mä halkean onnesta jo nyt, kun edes ajattelen saavani viettää kokonaiset viisi päivää kotona.
Viisi päivää niiden ihmisten kanssa, jotka on mulle kaikki kaikessa.

Sellaisia ajatuksia tänään.
Pientä koti-ikävää ilmassa.

<3 Anniina