Kiire on kirosana

Kenellekään mun lukijalle ei luultavasti ole jäänyt epäselväksi, että mä käytännössä elän työlleni. Toisinaan vähän liikaakin.
Kuulostaa ihan siltä, että mun täytyy olla ihan superkiireinen koko ajan, vai mitä?

Toki mulla on kiireisiä päiviä, oikein sellaisia horror- päiviä jolloin mä juoksen aamu kuudesta yömyöhään pitkin kyliä ja kaupunkeja. Joskus ne johtuvat siitä, että olen epähuomiossa sopinut kaikki menoni ”vapaa”päivilleni merkkaamatta niitä kalenteriin ja kurkannut aina uutta menoa sopiessani päivää kalenterista todeten, että joo tyhjää on ! Totuus iskee päin kasvoja sitten viimeistään tuon ”vapaa”päivän aamuna. Vapaa lainausmerkeissä siksi, että täysin vapaat päivät ovat hyvin, hyvin harvassa..

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Joka tapauksessa mä halusin sanoa pari sanaa kiireestä. Kiire on nimittäin yksi pahimmista kirosanoista mun korvissa.
Mä vihaan kiirettä ja menetän hermoni täysin päiviin, jotka ovat tiukasti aikataulutettuja. Mä en mokaile ja sählää kiireessä mutta en vain yksinkertaisesti pidä siitä lainkaan. Se kiristää hermoja ja tekee päivästä nauttimisesta täysin mahdotonta ainakin mulle.  Sen takia mä vältän sitä viimeiseen asti. Sen vuoksi mun päivät myös venyvät usein viisitoistatuntisiksi sen sijaan, että hoitaisin seitsemää asiaa yhtä aikaa ja olisin valmis puolta aikaisemmin.

Mua ei haittaa tehdä sitä viidentoista tunnin päivää jos niikseen tulee ja vältän sillä kiireen. Mä en pidä siitä, että hoidettavana on monta asiaa yhtä aikaa sillä haluan keskittyä täysin joka ikiseen hoitamaani juttuun. Mä en vain saa minkäänlaisia kiksejä siitä, että saan hoidettua päivässä miljoona asiaa joista puolet on mennyt vähän vasemmalla kädellä sen vuoksi, että on ollut kiire. Mielummin mä sitten verotan sen ajan vaikka yöunista, kunhan päivän lopussa ei tarvitse miettiä, että mitenköhän sekin yksi juttu nyt loppujenlopuksi hoitui..?

Joten ei, mä en todellakaan ole jatkuvasti kiireinen vaikka saatan siltä joskus vaikuttaakin. Ajattelin kirjoittaa tästä sillä mä olen huomannut, että se, että mulla on jatkuvasti jotain meneillään ja töitä hoidettavana antaa helposti sen kuvan, että mä juoksen tukka putkella edestakaisin päivästä toiseen. Niitä päiviä kyllä on todellakin mutta ei, mä en haali niitä itselleni.

Se, että mä en muista milloin olen viimeksi viettänyt vapaata viikkoa ei johdu siitä, että olen jatkuvasti kiireinen. Se johtuu vain siitä, että mulla on jatkuvasti tekemistä ja saattaisin olla vapaalla enemmänkin jos kykenisin hoitamaan kymmentä asiaa yhtä aikaa. Mä en kuitenkaan ole sellainen.

Mä saan kiksejä siitä, että saan nauttia aamukahvini rauhassa, istua alas lounaalla ja illallisella, ehdin treenaamaan ja illalla vielä viettämään vaikka hetken kämppisteni kanssa.
Silti mä ehdin käyttämään monta monituista tuntia päivästä työntekoon ja keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.

Se kaikki onnistuu, kun ottaa ihan rauhassa !

Työhän ei tekevältä lopu, se on varma, joten miksi hätäilemään.

 

Kuva: Juuli Rönkä

<3 Anniina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *