Kuka on Anniina?

Kuka on Anniina?
Anniina on maalaistyttö pienestä, alta kahdeksan tuhannen ihmisen kaupungista.
Tai no siis läheltä tuota ”kaupunkia” nimittäin kymmenen kilometrin päässä sieltä, keskeltä metsää ja peltoa, maailman kauneimman joen rannalta.
Tytär, pikkusisko, isosisko, täti, kummitäti. Siinä on Anniinan elämän tärkeimmät tittelit.

Minä olen Anniina.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Mä olen tyttö, joka kasvoi maailman turvallisimmassa ja kauneimmassa kodissa, rakastavassa perheessä.
Tyttö, joka rakasti joka ikistä elävää olentoa, silitti pehmeitä kimalaisia kukissa, pelasti sammakoita ala-asteen sadevesikaivosta, kantoi perhosia suojaan sateelta ja laittoi linnunpoikasia salaa taskuunsa.
Se tyttö, joka istui monta tuntia hiljaa lintulaudan alla odottaen lintuja ja oravaa syömään kädestään ja kesytti omakseen vihaisen kissan, joka hyökkäili muiden lasten kimppuun.

Mä olen myös se tyttö, joka paini poikien kanssa ja tykkäsi sotaleikeistä ja tappelusta enemmän kuin kotileikeistä ja hiusten letittämisestä.
Se tyttö, jonka äiti laittoi arestiin sen jälkeen, kun kaveri sai kivestä päähän kesken leikkien suututtaessaan mut.
Lähtipä kerran kotiinsa puremajäljet olkavarressaankin.
Se, jota kutsuttiin Peppi Pitkätossuksi muiden tyttöjen ollessa Disney- prinsessoja.

Mä olen se tyttö, jonka isosisko kurkkasi mun vaunuihin lapsena ja totesi, että tämän tytön nimeksi tulee Aurinko.
Mä olin aurinkoinen lapsi ja mut muistettiin siitä.
Silti mä olin myös kipakka tyttö, joka ei säästellyt sanojaan -eikä aikanaan myöskään fyysisiä voimiaan suuttuessaan.
Kyllä, myös se tyttö mä olen.

Mä olen se tyttö, joka nautti prinsessaleikeistä hetken mutta palasi aina takaisin painimaan ja metsään rakentamaan majoja.
Se tyttö, joka rakasti äidin tekemiä kauniita lettejä mutta repi ne pian pois, sillä ne kiristi tai pisteli.

Se tyttö oli hyvä koulussa, nopea oppimaan ja aina täydellisyyteen pyrkivä.
Sama tyttö kuitenkin menetti hermonsa ja kärsivällisyytensä heti, kun joku asia taisteli maalaisjärkeä vastaan.
Hyvä ja äärettömän huolellinen siinä mistä piti mutta täysin toivoton asioissa, jotka eivät kiinnostaneet.
Loputon sinni vei kuitenkin läpi harmaankin kiven.

Mä olen tyttö, joka avasi suunsa ja korotti äänensä heti tullessaan (tai luullessaan tulleensa) kohdelluksi väärin.
Se, joka puolusti itseään ja ystäviään liiankin raivokkaasti ja sanojaan säästelemättä ja tarvittaessa osasi myös olla ilkeä.
Mä olen kuitenkin myös se tyttö, joka unohti riidan samalla sekunnilla, kun se päättyi.
Se, joka nosti kissan pöydälle heti mutta puhdisti pöydän heti sen jälkeen.

Mä olen se tyttö, joka ehkä nykyäänkin laukoo typeryyksiä ja on hemmetinmoinen jääräpää suuttuessaan, mutta ainakaan mä en koskaan oppinut kieroilemaan.

Mä olen myös se, jonka unelmat oli aina pelottavan suuria.
Jääräpää ja suuret unelmat ovat toisaalta hyvä, toisaalta joskus hieman surkuhupaisakin yhdistelmä.
Niitä kohti on kuitenkin aina menty, kun yksi saavutetaan niin löytyy aina yksi lisää.
Koskaan ne ei lopu, se on varmaa.

Tyttö, joka fiilisteli kaikkia kivoja juttuja eniten yksin.
Se, jonka muka järkevä pää humahti pinkkiin pilveen aivan yllättäen ja lähti leijumaan ihan holtittomasti, kunnes tuo pinkki pilvi törmäsi puuhun.
Tai betoniseinään.

Onneksi jostain löytyy aina uusi pinkki pilvi.

Mä olen tyttö joka rakastaa rauhaa, hiljaisuutta, eläimiä, lempeitä ihmisiä ja luontoa.
Tyttö joka viihtyy hetken nätissä mekossa ja illanvietoissa mutta häipyy vähin äänin ja juoksee korkkarit käsissä kotiin vetämään verkkarit jalkaan.
Se tyttö, joka panostaa täysillä asioihin joita rakastaa muttei tuhlaa sekuntiakaan asioihin, joita ei elämäänsä kaipaa tai tarvitse.

Mä olen se täydellisyyteen pyrkivä ja itseään ruoskiva jääräpää.
Se järjetön stressaaja joka unohtelee asioita, ei tiedä päivämäärää tai kuukautta ja pillahtaa itkuun, kun aamupuuroon ei ole banaania.
Se unelmoija, joka uskoo, että unelmat oikeasti käyvät toteen.

Mä olen edelleen se ihan sama, pieni maalaistyttö.
Sama tyttö, sama luonne, samat ajatukset.
Kaikki ne samat asiat siellä olemassa edelleen, vähän vain muokkautuneina ja kypsyneinä.

Ehkä säkin tiedät taas vähän enemmän siitä, kuka on Anniina.

<3 Anniina