Kun mä haluan kaikkea

Eilen multa kysyttiin erään haastattelun yhteydessä, että mitä mä tekisin paremmin/ haluaisin parantaa itsessäni.
Hetken mietittyäni mä keksin vastauksen.
Mä haluan koko ajan tehdä kaikkea. Haluan tarttua jokaiseen mahdollisuuteen ja avata joka ikisen oven, mieluiten heti.
Toki tää on piirre, jonka olen tiedostanut jo aikaisemmin ja jota olen myös  viime aikoina työstänyt mielestäni jopa jonkinlaisella menestyksellä. Päivä päivältä tai ainakin vuosi vuodelta asiat tuntuu selkeytyvän ja menevän oikeille urilleen ja samalla selkeytyy myös se, mitkä on juuri niitä ovia jotka mä haluan avata sen sijaan, että avaisin jokaisen.
Mulla ei oo ollut ongelmana se, että halutessani kokeilla ja tehdä kaikkea mä jättäisin joitain asioita puoliväliin tai hoitamatta. Päinvastoin ongelmaksi on välillä muodostunut se, että haluan tehdä kaiken täydellisesti sen lisäksi, että ylipäätään haluan tehdä kaiken. Ja mieluiten ihan itse.
Mä oon älyttömän kova ruoskimaan itseäni ja aloittaessani jotain teen sen myös valmiiksi vaikka hampaat irvessä niin, että joka ikinen pieni yksityiskohta on hiottu. Ja auta armias, jos mä teen virheen. Silloin se ruoska viuhuu ja välillä vähän liikaakin. Kun hoidettavia ja suoritettavia asioita on vielä haalittu pää ja kalenteri täyteen niin mitäpä muutakaan siitä seuraisi kuin menetettyjä yöunia ja stressaantunut olento viuhumassa paikkojen A ja Ö – välillä.
Noh, onneksi nää edelliset lauseet ei kerro mun jokapäiväisestä meiningistä vaan siitä, mitä voi käydä liian monen oven avautuessa samaan aikaan ja niistä kaikista sisään kävellessä.
Nykyisin mä onneksi tunnistan itsessäni ne fiilikset, kun innostus kaikkea kohtaan kasvaa ja kalenteri uhkaa täyttyä liian monesta asiasta ja osaan tällöin myös himmata. Tällä hetkellä mä myös uskon löytäneeni taas vähän selkeämmän suunnan ja asioita joihin mä oikeasti haluan panostaa. Se tarkoittaa myös sitä, etten voi samaan aikaan rynniä jokaisesta vastaan tulevasta ovesta sisään vaikka mieli  välillä tekisikin.
Tän asian suhteen mulla on vielä tehtävää mutta uskon, että päästessäni koko ajan lähemmäs asioita joita mä  todella haluan tehdä, ei pää käänny enää jokaisen oven kohdalla vaan suunta on selkeä.
Nyt vain odotan josko seuraava kolkuttamani ovi aukeaisi, sillä mä todella uskon sen aukenevan oikeaan suuntaan.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Kuva: Oleg Oksanen

<3 Anniina