Kun #metoo – lasit on silmillä liian tiukasti

Mä yritän pitää tän lyhyenä.
Silloin, kun #metoo – kampanja lähti ryminällä käyntiin ja ihmiset alkoivat jakaa kokemuksiaan seksuaalisesta ahdistelusta, mun ensimmäinen ajatus oli, että vihdoin.
Mulla vyöryi mieleen muistoja toistensa jälkeen, asioita jotka olin sulkenut pois mielestäni ja ohittanut sillä verukkeella, että noita nyt vain tapahtuu. Silloin mäkin avasin suuni ja kerroin kokemuksistani. En yksityiskohtaisesti mutta niin, että sain ainakin itselleni olon, etten hyväksy niitä hiljaa mielessäni. Se helpotti mun oloa vähän.

Nyt, kun keskustelu ja kommentointi kampanjan ympärillä on räjähtänyt ja levinnyt joka suuntaan, musta tuntuu, että se pohjimmainen ja hyvä ajatus koko homman takana on menettänyt merkityksensä.
En sano, etteikö kampanja olisi tuonut tullessaan valtavasti hyvää, murtanut patoja joiden murtumista on varmasti odotettu, herättänyt paljon aiheellista keskustelua ja tuonut päivänvaloon asioita joita on piiloteltu ja hävetty ihan liian pitkään. Paljon näitä asioita tapahtui ja tapahtuu varmasti edelleenkin. Paljon ihmisiä uskaltautui avaamaan suunsa ja nousemaan vääryyttä vastaan.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Puoli, joka mua tässä kaikessa kuitenkin häiritsee on tämä:
Luin viimeksi tänään uutisia, joissa kerrottiin muunmuassa siitä, miten J. W. Waterhousen teos Hylas And The Nymphs on poistettu Manchester Art Galleryn seinältä sen vuoksi, että ihmiset ovat kokeneet sen loukkaavana ja asetelman epämukavana. Onhan taideteoksessa mies vähäpukeisten hyvin nuoren näköisten naishahmojen seurassa.
Lisäksi luin Helsingin Ateneumin museonjohtajan blogikirjoituksen* siitä, kuinka aika-ajoin ihmiset kyseenalaistavat Akseli Gallen-Kallelan taideteoksen Aino-tarun pitämisen museossa esillä. Se kun tulkitaan muunmuassa niin, että Väinämöinen esiintyy teoksessa törkeänä ahdistelijana.

Nämä tapaukset taiteeseen liittyen ovat vain yksi osa-alue, jota mä itse olen hämmästellyt. Olen käynyt useita keskusteluita aiheesta sekä mies- että naispuolisten tuttavieni kanssa ja hyvin usein esiin on noussut sama asia: #metoo- ajatus on pohjimmiltaan hyvä, mutta jossain kohtaa on lähtenyt mopo käsistä.
Tuntuu, että #metoo- kortti vedetään esiin joka käänteessä ja sitä käytetään jo tekosyynä aiheettomalle uhriutumiselle.
Jopa täysin viattomia ihmisiä ja tekoja leimataan #metoo – lasit tiukasti silmillä näkemättä asioita enää järkevästi. Tuntuu, että suhteellisuudentaju tässäkin asiassa on sumentumassa.

Mun silmin tää kaikki näyttää siltä, että tärkeän asian ajaminen on jäänyt turhan kiihkoilun jalkoihin ja tärkein ydinsanoma on vaarassa unohtua. Mitä pidemmälle se menee, sitä vaikeampi koko kampanjaa on enää ottaa vakavasti ja silloin tärkeän asian eteen ponnistelu on valumassa hukkaan.

Jos nyt mietitään tätä asiaa perinteisestä mies- nainen -asetelmasta, niin jos mä olisin mies, miettisin mä kahden kerran sijaan ainakin seitsemän kertaa, lähestyisinkö viehättävää naista baaritiskillä.
Yksikin väärä sana ja viaton lähestyminen voidaan leimata seksuaaliseksi ahdisteluksi sen vuoksi, että vilpitön kiinnostuksen osoitus halutaan tulkita niin ilman, että mitään ahdistelua oikeasti tapahtuu.

Lisään nyt vielä kertaalleen tähän loppuun, että olen itsekin kokenut seksuaalista ahdistelua sekä väkivaltaa, enkä oikeuta sitä missään muodossa. Sen vuoksi kirjoitinkin aiheesta alunperin kampanjan noustessa esiin.
Mä lyön näpeille baarissa kourivaa miestä ja suljen suun jokaiselta asiattomalta kommentoijalta. En katso minkäänlaista ahdistelua läpi sormieni.

Sitä mä vaan, että rajansa kaikella.
Harmi, että jopa tällainen kampanja saatetaan pystyä kääntämään itseään vastaan.

 

Kuva: @Obelixy

*https://ateneum.fi/susanna-pettersson-aino-taru-pysyy-seinalla/

<3 Anniina

2 thoughts on “Kun #metoo – lasit on silmillä liian tiukasti

  • helmikuu 7, 2018 at 6:19 pm
    Permalink

    Hitsi oon sun kans niin samaa mieltä !! Harmittaa ku tämmöset asiat menee monesti ihan yli ja menettää sen merkityksen. Vähän sama kun tässä lähes koko maailmaa puhuttaneessa mies-nainen-henkilö-läheinen systeemissä. Musta menee pikkusen yli jos ruvetaan jo miettimään että raamatussa muutetaan jumala henkilöksi niinku josain oli harkittu. Blääh ! ????

    • helmikuu 9, 2018 at 1:45 pm
      Permalink

      Kiitos kommentista ! 🙂
      Joo, paljon tuntuu nykyään karkaavan mopo käsistä monessa asiassa. Toki mielipiteitä saa ja pitääkin esittää ja on ihanaa, että me voidaan tehdä niin, mutta välillä vähän tuntuu todellisuus sumentuvan.

Comments are closed.