Kunpa ajan voisi pysäyttää

Huomenna mä hyppään junaan kohti kotia, jossa vietän juhannuksen nyt toisena peräkkäisenä vuonna.
Juhannus kotona tulee niiiiin tarpeeseen, sillä mä oon päässyt viettämään kunnolla perheeni luona aikaa viimeksi maaliskuussa ja ikävä on kasvanut niin valtavaksi, että sydän tuntuu tulevan rinnasta läpi joka päivä.
Kuusi päivää kotona rakkaiden kanssa, poissa kaupungista, töistä, arjesta, melusta, kaikesta.

Kuulostaa siltä, että suorastaan vihaan elämääni täällä. Sitä mä en suinkaan kuitenkaan tarkoita.
Kuten mä olen aikaisemminkin sanonut, nää on vain kaksi niin täysin eri maailmaa.
Mun koti ja mun oma elämä.
Mä rakastan molempia, mutta onhan mun perhe ja mun koti mulle ihan kaikki kaikessa.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Mun juuret on pohjoisessa, mun koti on siellä, mun rakkaat on siellä ja kaikki minkä keskellä mä olen kasvanut, on siellä.
En mä koskaan löydä täältä etelästä mitään sellaista.
On niin paljon asioita, mitä täällä ei vain ole.
Ne on olemassa ainoastaan kotona.
Ne on niitä asioita, joihin mä olen kasvanut, joita mä olen siellä oppinut, sieltä saanut ja siitä eteenpäin vaalinut aina.

Mä en vaan voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, miltä tuntuu hypätä junaan ja suunnata kotiin.
Elämä tuntuu niin erilaiselta ja aikakin tuntuu pysähtyvän.
Voi, kun se joskus pysähtyisikin.

Taas mun mennessä kotiin mä huomaan, kuinka mun pienet sisarukset on kasvaneet.
Mä näen, miten ympäristö muuttuu ja siskot ja veljet kasvaa enkä mä ole siellä kokemassa sitä kaikkea.
Mä muistan taas kaiken, mistä jään paitsi.
Välillä mun ollessa kotona musta tuntuu, että sydän pakahtuu mun huomatessa noita asioita.
Se on yhtä aikaa maailman ihanin ja maailman kamalin tunne.

Loppujen lopuksi mä  olen suunnattoman onnellinen, että musta tuntuu juuri siltä, kun mä pääsen kotiin.
Mä olen onnellinen siitä, että ikävöin sinne jatkuvasti ja takaisin omaan, ihanaan elämääni paluu tuntuu joka kerta yhtä kamalalta.
Se kertoo siitä, että mulla on onnellinen, rakastava koti.
Se kertoo myös siitä, että mun on hyvä ja turvallinen rakentaa omaa elämääni muualla, sillä aina maailman tuntuessa pahalta paikalta on olemassa paikka, jossa mikään ei ole pahaa, ikävää eikä huonoa.
Paikka, jonne on aina yhtä ihana palata.

Asiat voisi olla niin paljon huonomminkin.

 

Kuvat : Oleg Oksanen

<3 Anniina