Lapsuuden haaveita

Mun mielestä yksi elämän siisteimpiä juttuja on, kun joinain hetkinä tajuaa, että toteuttaa lapsuudenhaaveitaan. Tällä mä tarkoitan sitä, että jossain tietyssä hetkessä sä vain tajuat, että hei, tästä mä haaveilin lapsena tai nuorempana ja tässä mä nyt teen juuri sitä.

Siitä vaan tulee niiiin hyvä fiilis ja se auttaa myös uskomaan unelmiin, joita itsellä tänä päivänä on ja tavoittelemaan niitä.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Mä istun tällä hetkellä Ateenan lentokentällä odottamassa jatkolentoa Helsinkiin ja mulla on ihan liikaa aikaa, jonka vuoksi mä aloin miettimään tätä asiaa ja sen myötä sitä, mitä unelmia mulla on ihan pienenä tyttönä ollut ja miten ne muuttuivat mun kasvaessa isoksi.
Nyt mä ajattelinkin kertoa teille niistä ei ihan toteutuneista ja ehkä osittain toteutuneistakin unelmista, nimittäin lapsuuden haaveammateista! 😉
Sen mä muistan, että pikkutyttönä mä halusin ehdottomasti olla isona majakanvartija. Joo, majakanvartija ja mielellään majakassa pienellä saarella keskellä merta yksin.
Mä halusin myös aina, ihan pienestä saakka olla poliisi.

Lisäksi mä olin aivan hurahtanut heppatyttö ja haaveilin tottakai omasta hevostallista ja ratsastuksenopettajan työstä. Itseasiassa mikä tahansa työ hevostallilla olisi  varmasti kelvannut p*skan lapioimisesta lähtien.

Mä olin myös ihan pienestä saakka hyvä kuvaamataidossa ja visuaalisissa jutuissa, erityisesti piirtämisessä ja maalaamisessa ja jossain vaiheessa mä haaveilinkin taiteilijan tai kuvaamataidon opettajan työstä.

Myös äidinkielenopettaja tai kirjailija olivat jossain vaiheessa haaveena, sillä mä rakastin myös kirjoittamista jo silloin.

En muista tarkkaan miten mun unelmat ovat muuttuneet ja mistä kaikesta olen haaveillut milloinkin, sillä erilaisia vaiheita on ollut paljon mutta poliisin ammatti on yksi haave, joka on pysynyt mukana aina.

Vähän isommaksi kasvaessani poliisin ammatti haaveena vain  vahvistui ja täysi-ikäisyyden lähestyessä mä olinkin varma, että menen ensin armeijaan, sen jälkeen rauhanturvaajaksi ja sieltä sitten poliisiksi.

Elämä päätti kuitenkin toisin ja ajauduin kauppiksen kautta ensin viihdealalle tapahtumatuotantoon ja useiden, useiden mutkien, töiden ja vaiheiden kautta tähän päivään eli mallin töihin ja sosiaalisen median markkinointiin. Niin se elämä vaan vie. En kuitenkaan voisi olla iloisempi siitä, että vie.

Tänä päivänä mä toteutankin oikeastaan paria lapsuudenunelmaa vähän eri muodossa, sillä visuaalinen puoli sekä kirjoittaminen ovat hyvin vahvassa osassa mun työtä joka ikinen päivä. Se  olikin mulle oikea ahaa- elämys, kun yhtäkkiä tajusin, että täähän on ihan mun juttu ja tässähän mä toteutan juuri niitä asioita joita jo pikkutyttönä rakastin ! Vähän vain nykyaikaistettuna.

Myös mallin töistä mä aloin haaveilemaan jossain vaiheessa ja se tuntuikin silloin yhdeltä kaukaisimmista unelmista, sillä en koskaan uskonut pystyväni siihen tai ylipäätään saavani tilaisuutta. Toisin kävi. 🙂

Vaikka mä päädyinkin kaikkea muuta kuin majakanvartijaksi, poliisiksi tai ratsastuksenopettajaksi, niin kuka tietää mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan. 😉

Ainakin monta muuta lapsuuden unelmaa on jo tähän päivään mennessä toteutettu ja tullaan ihan varmasti toteuttamaankin!
Yhdestä kerron ehkä lisää myöhemmin, sillä se liittyy erääseen videoprojektiin josta kuitenkin toistaiseksi olen vielä hyshys.
Sitä tehdessä tajusin, että toteutin juuri yhden asian josta pikku-Anniina usein haaveili.

<3 Anniina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *