Kun kaikilla menee hermot

Istun Oulun lentokentällä odottamassa lentoa, jonka piti nousta näihin aikoihin. Tällä hetkellä se on noin kaksi tuntia aikataulusta myöhässä eteläsuomessa riehuvan lumimyrskyn vuoksi. Kivaa… lento itsessäänhän vie tunnin täältä Helsinkiin, joten parin tunnin odottelu tuntuu eritysen ärsyttävältä juuri nyt! No, onpahan aikaa kirjoitella tänne.
Seurailen tässä paraikaa hieman huvittuneena sivusta tilannetta, jossa kaksi pukumiestä ovat kovin närkästyneitä lennon myöhästymisestä jonka vuoksi haluaisivat kovasti nähdä jotain tiettyä henkilökunnan jäsentä, ja tonttupukuisen nuoren naishenkilön vastaus tähän oli ”auttaisko karkki??”. Perään vielä tietysti yli-innokas valtavan karkkikorin ojennus miesten silmien korkeudelle. Hahaa, auttoi ihan varmasti.
Okei, voisin itseasiassa kirjoittaa koko postauksen ympärilläni olevista ihmisistä. Vaikkapa siitä, kuinka vastarakastunut ylisiirappinen nuori pariskunta edessäni syö kohta toisiltaan päät ja joutaisi vähintäänkin siirtyä pikkuhiljaa johonkin hieman yksityisempään kulmaukseen. Tai siitä, kuinka takanani istuvalla vanhalla miehellä on maailman mustin ja hauskin huumori jota hänen kanssaan istuva naishenkilö ei ikävä kyllä ymmärrä lainkaan, ainakaan tällä hetkellä ei kuulosta paljoa naurattavan.
Vähän kauempana musta istuva nuori mies on myös ihan hauska, sillä hän pyyhälsi juuri täyttä vauhtia portille luullen olevansa myöhässä, kunnes huomasi aikataulun muutoksen ja päästi suoraan sydämestään ”VITTUSAATANAPERKELE” , jonka jälkeen lysähti penkille istumaan ja soitti ilmeisesti tyttöystävälleen. Puhelun aikana tipuin laskuista noin sadannen vittusaatanaperkeleen kohdalla.

Joo, muakin ärsyttää ja turhauttaa, haluaisin kotiin syömään, suihkuun, nukkumaan ja rauhoittumaan, mahaan sattuu ja takin huppu kutittaa. Kaikki on enemmän tai vähemmän huonosti, mutta silti mua naurattaa. En voi mitään sille, että muut yhtä tuskastuneet ihmiset saa mut huvittumaan ärsyyntyneillä olemuksillaan. Ehkä mä vaan seurailen loppuajan kaikkia muita ympärilläni ja laitan koneen ja puhelimen pois ja unohdan oman ärsytykseni. En millään tavalla nauti muiden ihmisten kiemuroinnista, mutta kyllähän se hieman lohduttaa, etten istu täällä yksin. Enkä ole ainoa, ketä vähän ärsyttää.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Heh.

<3 Anniina