Mä lähden Italiaan!

Mä lähden yhdeksän päivän päästä italiaan.

Varasin matkan toissapäivänä, sillä mulla iski ihan hirveä ikävä.
Italiassa asuu perhe, jonka luona mä asuin muutaman kuukauden vuonna 2014. Tuosta perheestä tuli heti mulle kuin oma, rakastava perhe.
He ottivat mut vastaan yhtenä perheenjäsenenä alusta saakka ja sellaiseksi mä tunsinkin itseni koko ajan -tunnen edelleen.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Mä asuin perheen luona pienessä kylässä, jossa oli noin neljä tuhatta asukasta. Pieni, tiivis yhteisö ja idyllinen kylä Pohjois-Italiassa.
Kauniit maisemat, ihanat ihmiset ja auringonpaiste. Sen keskellä mä elin nuo kuukaudet ja tutustuin niin moniin valloittaviin, ihaniin Italialaisiin ihmisiin ja näin niin paljon kauniita paikkoja, kaupunkeja ja maisemia, etten mä varmaan koskaan enää tule kolmen kuukauden aikana kokemaan niin paljon kauniita asioita.
Tuon muutaman kuukauden aikana mä RAKASTUIN Italiaan.

Mä en ole koskaan ikävöinyt takaisin mihinkään maahan niin paljon, kuin Italiaan.
Vierailin tuon perheen luona kerran vuoden päästä siitä, kun olin lähtenyt. Sen jälkeen aika on vain kulunut mutta ikävä ei ole hälvennyt yhtään.
Toissapäivänä mä sitten päätin, että nyt tehdään asialle jotain. Otin puhelimen käteen, soitin Italiaan ja varasin lennot.
Nyt mä sitten menen sinne, ihan pian!!

Näen kaikki ihmiset -mun perheen, naapurit, kyläläiset, ystävät, ihan kaikki!
Neljän vuoden jälkeen joka ikinen heistä on vielä siellä, odottaa mun paluuta ja on kuin päivääkään ei olisi kulunut siitä, kun mä lähdin.

Mun sydän pakahtuu just nyt.
Musta myös tuntuu, että joku ihan valtava taakka tippui mun harteilta, kun mä tein ton.
Menkää ja nähkää teille rakkaita ihmisiä juuri silloin, kun siltä tuntuu eikä yhtään myöhemmin.

<3 Anniina