Mitä mä haluan opettaa mun tettiläiselle

Mun 15- vuotias pikkusisko on ollut mulla TET- harjoittelijana kuluneella viikolla.
Mun tehtäväni on tutustuttaa hänet mun tavallisiin työtehtäviin, antaa hänelle töitä kuuden tunnin edestä päivässä ja valvoa sekä arvioida häntä.
TET -jakson päätyttyä mun täytyy arvioida kolme kohtaa: ahkeruus, käyttäytyminen ja työaikojen noudattaminen.

Aloin eilen illalla Mikkelistä työreissulta takaisin Helsinkiin ajellessamme miettimään tätä asiaa.
Mitä mä oikeasti haluaisin opettaa 15- vuotiaalle tettiläiselle?
Onko jotain arvokkaampaa mitä mä voin opettaa hänelle, kuin jotkin helpot ja huomaamattomat tehtävät tehdessäni itse omat työni ja onko jotain tärkeämpää, kuin käyttäytymissääntöjen ja työaikojen noudattaminen?

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Mä olen tässä pisteessä omassa työelämässäni sen vuoksi, että joka ikinen jollekin muulle työskennellessäni mä haaveilin seuraavista asioista:
Työajoista, joita kukaan muu ei ole valvomassa. Siitä, että mä nautin lounaani ja välipalani silloin, kun mulla on nälkä, milloin ja missä haluan.
Ahkeruudesta, jota joku toinen ei mittaa vaan jonka mittaan minä itse. Mua ei motivoi se, että näytän reippaalta jonkun toisen silmissä vaan vain ja ainoastaan se, että koen antaneeni 110 prosenttia ja tehneeni aina vähän paremmin, kuin edellisellä kerralla.
Mulle ahkeruus tulee sydämestä ja aidosta halusta tehdä. Ei siitä, että joku hengittää mun niskaan ja arvioi mua.
Niin, saanko mä opettaa näitä asioita?

Mitä muuta mä haluaisin opettaa 15- vuotiaalle tettiläiselle, nuorelle tytölle, joka tulee seuraamaan työskentelyä malli- ja somemaailmassa?
Ehkä seuraavia asioita:

Tämä on ihan oikeaa työtä. Kulissien takana elämä ei ole pelkkää koroilla kopistelua, smoothieiden nauttimista, kahviloissa kirjoittelua, kameran edessä pyörähtelyä ja ruusuilla tanssimista.
Eilen tehtiin kymmenen tunnin työpäivä -kuvausreissu Mikkeliin. Mä olisin voinut jättää tettiläiseni kotiin nukkumaan sillä hän ei voinut juurikaan päivän aikana olla avuksi, mutta mä otin hänet mukaan.
Eilen nähtiin ainakin se, että muutaman hassun kuvan eteen saattaa joskus tarvita kymmenenkin tuntia aikaa.
Päivän aikana voi myös turhauttaa, väsyttää, tulla nälkä ja olla tylsää. Työt kameran ja kymmenien ihmisten edessä on tehtävä, vaikka kuume painaisi päälle ja yskä olisi valvottanut kaksi edellistä yötä.

Mallin töistä mä haluan kertoa myös sen, että joskus sä tulet kuulemaan olevasi liian iso, liian pieni, liian pitkä ja liian lyhyt. Sä tulet olemaan väärän kokoinen, näköinen ja mallinen.
Sut tullaan heivaamaan sivuun ja sun työ tullaan antamaan jollekin toiselle. Samana päivänä sä saatat joutua astumaan toisen kerran arvosteltavaksi jonkun toisen eteen.

Lisäksi mä haluan näyttää kaiken sen muun.
Kuinka mä istun tietokoneella tunteja toistensa perään aamusta iltaan ja unohdan syödä, vastaan sähköposteihin mihin vuorokaudenaikaan tahansa, menen kuvauksiin sellaisinakin päivinä kun haluaisin hautautua maan alle silmäpusseineni ja turvotuksineni, treenaan niinäkin päivinä kun kaikki on p*skaa ja haluaisin vain tilata mäkkisafkaa kotisohvalle. Teen työni vaikka kymmenen kameran edessä niinäkin päivinä, kun vihaan kaikkea itsessäni.

Mä haluan muistuttaa, että kirjoitan ajatuksistani silloinkin, kun ne eivät ole kaikkein aurinkoisimpia ja toisinaan mä pelkään niin paljon, että voin pahoin klikatessani ”julkaise”-nappia avattuani taas kerran sydäntäni julkisesti.
Mä haluan myös kertoa, että sinä päivänä, kun sä astut esiin ja asetat itsesi tulilinjalle jalat täristen ja menet illalla nukkumaan huokaisten helpotuksesta ylpeänä itsestäsi, saatat aamulla herätä viestiin jossa toivotaan, että sä v*tun huora kuolet.

Viime viikon aikana mä kuulin pari kertaa eläväni ”jokaisen nuoren tytön unelmaa”. Se kuulostaa hyvin absurdilta mun korvaan, sillä mä en todellakaan ajattele niin. En missään nimessä, enkä ole koskaan niin ajatellut.
Kyllä, mä elän omaa unelmaani sen vuoksi, että olen itse pienin kätösin rakentanut kaiken mitä mulla tähän saakka on ja saan toivottavasti jatkaa rakentamista vielä pitkään tästä eteenkin päin. Mulle oman unelmani eläminen ei kuitenkaan tarkoita hattarapilviä ja auringonpaistetta jokainen päivä vaan hyvin usein niitä 15 tunnin työpäiviä, kiireitä ja muun elämän uhraamista töille.
Se tarkoittaa myös sitä, että mun koko elämä on mun työtä.
Koko elämä.
Mä rakastan sitä, että mun elämä todella voi olla mun työ mutta toisinaan se myös tuntuu aika kovalta hinnalta.

Mä haluan lisätä, että mä rakastan työtäni, haluan opettaa sen hyviä, kauniita ja hauskoja puolia ja näyttää miksi mä rakastan sitä.
Mä toivoisin, että mun sanat riittäisi kuvailemaan kaiken sen kiitollisuuden ja onnen siitä, että mä saan tehdä työkseni asioita, joita rakastan.
Haluan jakaa ja näyttää kaiken sen, mistä mä innostun ja mihin mä en koskaan kyllästy.
Samalla mä kuitenkin haluan näyttää myös sen toisen puolen- sen kaiken hinnan.

Toinen asia: epäonnistumiset.
Mä haluaisin pystyä sanomaan, että osaan ottaa omat epäonnistumiseni vastaan niin, että voisin olla hyvä esimerkki.
Sitä mä en kuitenkaan vielä tähän päivään mennessä ole oppinut. Olen toki parantanut ja paljonkin -silti mulla on vielä pitkä matka edessä.
Mitä mä tästä haluaisin opettaa, olisi se, että jokainen meistä epäonnistuu. Sitä ei saa eikä kannata pelätä, maailma ei KOSKAAN kaadu siihen, eikä kukaan täällä elä tekemättä virheitä.
Joskus virheet ovat pieniä, toisinaan vähän suurempia.
Ne ovat kuitenkin kaikkein parhaita opettajia.
Ne täytyy oppia ottamaan vastaan, käsittelemään ja jättämään taakse. Omista virheistä täytyy myös oppia ottamaan vastuu.

Kolmas: muista oman työsi arvo.
Nuorena tyttönä tässä maailmassa mä olen tullut tallotuksi tai yritetyksi talloa jalkoihin niin monta kertaa, etten ole pysynyt laskuissa enää pitkään aikaan.
Jos mä en itse arvosta itseäni, omaa työpanostani, ahkeruuttani ja osaamistani, ei kukaan muukaan arvosta.
Nöyristely ja itsensä vähättely on unohdettava työelämässä.
Mä olen sitä mieltä, että omaa työtään täytyy arvostaa mielummin vähän liikaa, kuin liian vähän.
Toki järki on pidettävä päässä ja ylimääräinen keuliminen kannattaa jättää urpoille mutta mikäli mä en itse pidä omia puoliani, ei niitä kukaan muukaan pidä.

Neljäs: älä koskaan valitse rahaa oman arvomaailmasi yli.
Tänä päivänä sä voit saada kaikenlaisia tarjouksia, lähes mitä tahansa sä osaat kuvitella.
Toisinaan päätä puhutaan pyörälle lupaamalla kuut taivaalta, joskus lyödään pöytään toinen toistaan suurempia summia ja sairaampia ehdotuksia.
Käytännössä sulle voidaan luvata mitä tahansa. Ei ole myöskään ihan huuhaata, että mikäli jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti on juuri niin.
Eikä rahan vuoksi kannata KOSKAAN suostua mihinkään, mikä taistelee omaa arvomaailmaa vastaan tai tuo ikäviä fiiliksiä.
Ei ole kauaa, kun mä itse punnitsin kauan erääseen työtarjoukseen tarttumista. Lopulta päädyin kieltäytymään siitä ainoastaan yhdestä syystä: ajatellessa sitä mulle tuli ikävä fiilis, jota en osannut selittää.
Se oli tarpeeksi hyvä syy mulle.

Viides: tee töitä ja ole nöyrä.
Mä olen tehnyt töitä niin nuoresta saakka, kuin olen pystynyt.
Olen ottanut vastaan kaiken työn mitä olen saanut ja painanut niitä oikeasti niska limassa -parhaimmillaan neljää työtä yhtä aikaa. Yhtäkään niistä en rakastanut.
Kaikki nuo vuodet ja työpäivät mun mielessä on olleet mun omat unelmat. Ne unelmat eivät kuitenkaan ole estäneet mua kelpuuttamasta ja tekemästä kaikkia muita töitä -sellaisiakin, joita olen lähes vihannut.
Mun unelmat ovat juurikin laittaneet mut tekemään niitä töitä. Nöyränä ja uskoen, että joskus tämäkin uurastus palkitaan.
Edelleen mä teen niin. Painan töitä itseni takia, jotta joskus olisin taas askeleen edempänä.
Vaikka sulla on unelmia joihin ei ehkä kuulu sun tämänhetkinen elämä tai tämänhetkiset työt, on turha etsiä oikotietä.
Tee töitä, äläkä odota asioiden tapahtuvan itsestään.
Valitettavasti kukaan toinen täällä ei tee mitään sun unelmien eteen.

Kuudes: sun unelmat on oikeita ja sua varten.
Jos sä et halua tyytyä ”tavalliseen” mitä ikinä se onkaan, älä tee niin.
Jos sä taas haaveilet juuri niistä kaikkein ”tavallisimmista” asioista, ei sun tarvitse haaveilla mistään muusta.
Sun täytyy ainoastaan tietää, mistä sä unelmoit. Sillä ei ole merkitystä, mitä sulta odotetaan.
Jos sä haluat jotain, mikä pelottaa tai tuntuu liian suurelta unelmalta, älä luovu siitä.
Kun sulla on unelmia ja tavoitteita, sä huomaat, että sun ympärillä on myös paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä niitä.
Sulle tullaan sanomaan, että sä epäonnistut. Sun unelmissa ei ole mitään järkeä, sä et koskaan voi tehdä noita juttuja työksesi ja sun pitää palata takaisin maan pinnalle.
Älä kuuntele niitä sanoja.
Kun on kyse sun unelmista, älä koskaan kuuntele ketään muuta, kuin omaa sydäntäsi.

Mä haluaisin osata opettaa ja antaa niin paljon. Jos kuitenkin jotain, niin nämä asiat.

<3 Anniina