Mitä mä teen, että pääsen tästä olosta?

Mä olen tänään kirjoittanut tähän kenttään jo kaksi kokonaista postausta vain pyyhkiäkseni ne pois.
Teksti on taas niin tiukassa, että pakko vain alkaa kirjoittamaan tästä, sillä mulla kuitenkin on olo, että jotain on pakko saada purettua.
Päivä ei ole kokonainen, ellei tätä tule tehtyä.

Tänään mulla ei ollut mikään erityisen hyvä päivä. Töitä, lääkäri ja superkipeä jalka. Auringonpolttama ihokin kutisee niin hemmetisti, että hermothan tässä menee!
Tekstiä ei tule ja koko ajan on sellainen olo, että jotain on unohtunut. Kaikki menee vähän sinne päin ja kipeä jalkakin tuli juuri potkaistua pöydän jalkaan tuolia siirtäessä. Mitä vielä !?

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Mitä mä tein tänään, että pääsin tästä olosta?
No, mä soitin äidille.

Kun mulla on tää fiilis ja tällainen päivä, mä otan hetken miettiäkseni, mikä auttaa. Mitä mä haluan juuri nyt?
Haluanko mä hetken itseni kanssa, juoksulenkin ulkona tai hikisen treenin salilla? Haluanko mä pimeän huoneen ja napit korville vai uuden kirjan käteen? Haluanko mä avautua ystävälle vai istua vain hetken parvekkeella yksin?
Yleensä vastaus löytyy, kun sitä pysähtyy vain miettimään. Nostaa ajatukset ihan pieneksi hetkeksi siitä ärsytyksestä ja v*tutuksesta ja seuraavan vastoinkäymisen odottelusta. Istuu vaikka alas, vetää henkeä ja miettii, että millä tästä päästään. Kyllä siitä aina jollain päästään!

Täään siitä päästiin niinkin helpolla tavalla, että nostin puhelimen ja soitin äidille. Äiti vastasi ja mulla tuli niin helpottunut olo, että unohdin kaiken mitä mun piti sanoa. Mä en soittanut äidille avautuakseni huonosta päivästä ja totta puhuen jätin sen kokonaan mainitsematta. Mä soitin kuullakseni mitä kotiin kuuluu, kertoakseni mitä mulle kuuluu ja nauraakseni äidin kanssa.

Tuon puhelun jälkeen päivä ei olisi voinut olla parempi.
Ei se sen vaikeampaa loppujenlopuksi ole. 🙂

 

Kuva: Ömer Acar Photography

<3 Anniina