Kun ajatukset ei vaan pysähdy

Mä istun tällä hetkellä junassa matkalla kohti kotia.
Tää on ensimmäinen hetki, kun mä ehdin istua alas ajatusteni kanssa tänään.
Juoksin junaan suoraan kolmen tunnin palaverista ja päässä pyörii miljoona asiaa. Kun mä istuin tähän penkkiin ja ajattelin, että nyt lomamode ON ja aivot narikkaan, huomasin mä aika nopeasti olevani väärässä.
Viisi tuntia paikallaan istumista luvassa, eli viisi tuntia työasioiden pyörittelyä päässäni edestakaisin.

Mulla on viime päivinä taas ollut meneillään joku ihmeellinen ”luova kausi” mikä tarkoittaa sitä, että toisaalta ahdistaa ja stressaa mutta toisaalta uusia ajatuksia ja ideoita pompahtelee kuin sieniä sateella ja jokainen niistä saa mut suorastaan kihisemään innostuksesta.
Se tekee mun olon samaan aikaan inspiroituneeksi ja virkeäksi mutta myös malttamattomaksi ja tietyllä tapaa ”ahdistuneeksi”. Ahdistus nyt ei ehkä ole paras sana kuvaamaan tuota tunnetta mutta paras, mitä mä tähän hätään keksin.
Valitettavasti suurin osa noista mun jatkuvista neronleimauksista syntyy yöllä joka taas tarkoittaa sitä, että illalla makuulle laittaessa päässä alkaa raksuttaa tuhatta ja sataa ja siinä vaiheessa, kun uni on ottamassa vallan, alkavatkin ideat pamahdella silmien eteen kristallinkirkkaina.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Nyt, kun mä istun paikallani tässä junan penkissä musta tuntuu, että ajatukset juoksevat taas niin lujaa, etten kerta kaikkiaan saa yhdestäkään kiinni. Mä tiedän, että seassa on hyviä ja jopa kehityskelpoisiakin ideoita ja ajatuksia meneillään oleviin prokkiksiin mutta juuri nyt mä en vain saa niitä pysähtymään. Tätä kai työstetään sitten tämä matka, eli yritetään hidastaa noiden ajatusten juoksuvauhtia ja saada kiinni edes yhdestä kehityskelpoisesta.
Jospa se mielenrauhakin sieltä sen myötä sitten tulisi ja meikäläinen pääsisi asettumaan jonkinlaiseen lomamoodiin.

Mä voisin kutsua tätä tilaa jonkinlaisilla ylikierroksilla käymiseksi, tai siltä se tuntuu. Ainakin mä luulen, että tältä tuntuu ylikierroksilla käyminen, jos joltain.
Mä myös tiedän, mistä se mun kohdallani johtuu.

Viime aikoina mun arki ja työkuviot rullailivat hetken yllättävän tasaisesti. Tai no niin tasaisesti, kuin ne nyt voivat rullata pienen yrittäjän elämässä.
Viimeisen kuukauden sisään on kuitenkin tapahtunut yllättäviä muutoksia. Uusia, kivoja keikkoja on tipahdellut ja vanhat kuviot ovat alkaneet muuttua.
Mä olin jo varautunut suurimpiin tuleviin muutoksiin ja pari päivää sitten niistä kuullessani en juurikaan yllättynyt.

Se, että sain lopullisen varmistuksen asioille ja sille, että asiat tulevat hieman muuttumaan, kuitenkin painoi mun päässä jotain laukaisunappia.
Tämä taas tarkoittaa sitä, että viime aikoina sivuun jääneet ajatukset ja ideoiden poikaset, uudet suunnitelmat ja hetken aikaa rauhassa lepäillyt taistelutahto pamahtivat nyt kaikki kerralla vapauteen.
Taistelutahdolla tarkoitan sitä tahtoa, joka herää muutosten keskellä, ottaa suunnan ja puskee mut läpi harmaimmankin kiven, aina.
Hetken aikaa, kun ei tarvinnut puskea kivien läpi sai tuo tahto keräillä ja kasvatella itseään ihan rauhassa.
Nyt muutosten tuulten puhaltaessa taas on se niin kova, etten mä itsekään voi pitää sitä aisoissa.

Pitäisi tehdä, saada, hoitaa ja rakentaa kaikki uusi HETI JA NYT.
En haluaisi odotella, eikä mun pääkoppa siihen enää suostukaan.
Kun jotain saa ja pitää tehdä, mä en lepää ennen kuin se on tehty.

Nyt pitäisi sitten saada kaikki tämä myllerrys rauhoitettua kuudeksi päivää.
Mä olen sitä mieltä, että kunhan mä siinä onnistun, nuo kuusi päivää tulee tekemään todella hyvää.
Pieni lepo, täydellinen rauhoittuminen ja asiat järjestykseen.

Sen jälkeen sitten aivan rauhassa sen harmaan kiven läpi, sillä siitähän mennään joka tapauksessa.

 

Kuva: Oleg Oksanen

<3 Anniina

2 thoughts on “Kun ajatukset ei vaan pysähdy

  • kesäkuu 22, 2018 at 10:56 am
    Permalink

    Anniinalle oikein mukavaa ja rentouttavaa Juhannuksen aikaa lähimmäisten parissa

    • kesäkuu 22, 2018 at 12:39 pm
      Permalink

      Kiitos, samoin sinulle! 🙂

Comments are closed.