Naama pelkkää silmäpussia

Viime päivinä mä oon ollut ihan älyttömän fiiliksissä kaikista työkuvioista mitä on ollut ja tulee olemaan.
Mä oon tehnyt pitkästi yli kymmenen tunnin päiviä ja käyttänyt paljon aikaa myös mun vapaapäivistä töihin, jos en niiden tekemiseen niin ainakin niiden suunnittelemiseen.
Kuten mä olen monta kertaa aikaisemminkin sanonut, mä rakastan mun duuneja. Ja sanon sen taas.

Silti liika on liikaa ja vapaapäiviä tarvitsee ihan jokainen.
Tänään mulla oli kokonaan vapaa päivä ja aamulla mä havahduin siihen, että kello oli soinut jo pitkään ennen kuin mä heräsin.
Kun nousin sängystä, olo oli tukkoinen ja kipeä ja päätä särki. Peilistä tuijotti turvonneet silmät kymmenien silmäpussien välistä.
Oon ollut koko päivän vähän pihalla, palellut ja tuntenut oloni aivan voimattomaksi.
Toisaalta taas kun oon maannut hetken paikoillani, päässä on alkanut sinkoilemaan miljoonia ajatuksia ja asioita, jotka haluaisin hoitaa heti.
Silloin mä oon vetänyt syvään henkeä ja muistuttanut itseäni siitä, että nyt on VAPAAPÄIVÄ.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Mä oon pari kertaa oppinut kantapään kautta sen, mitä tuntuu väsyä vaikka kuinka rakastaisi töitään ja kaikkia miljoonia asioita joilla pitää itsensä kiireisenä.
Tänään mä taas huomasin, että joskus edelleen tarvitsen muistutuksen yhdestä asiasta: vapaapäivät on vapaapäiviä, PISTE.

Mä en todellakaan ole vähentämässä työntekoa, kieltäytymästä upeista mahdollisuuksista tai alkamassa jarruttelemaan itseäni turhaan.
Toisinaan mä vain unohdan sen, että joskus vapaat hetket ja jopa päivät voi olla ihan ansaittuja eikä kaikkea tarvitse tehdä heti.
Kyllähän treenatessakin tarvitaan vapaapäiviä, jotta kroppa palautuu ja kehittyy. Ihan samalla tavalla niitä tarvitaan esimerkiksi kirjoittaessa tai tehdessä mitä tahansa muuta työtä.
Kroppa kaipaa lepoa, mutta niin kaipaa pääkoppakin. Ja silmät. 
Voin kertoa, että useampi kahdentoista tunnin päivä konetta tuijotellen saa silmät tuntumaan (ja näyttämään) melko hassulta.

Sitäpaitsi mun olisi tänään pitänyt astua kamerankin eteen mikäli päivä olisi mennyt alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Noh, naama pelkkää silmäpussia on vaikea editoida nätiksi.

Noh.. loppu hyvin, kaikki hyvin!
Kävin pienen keskustelun itseni kanssa ja tajusin asian laidan. Ensi yönä nukutaan vähintään kymmenen tunnin unet ja huomenna herätään uudestisyntyneenä.
Hyvää yötä!

Ps. Tää mustavalkoinen kuva on uusin lemppari kuvauksista mun luottokuvaajan Olegin kanssa! En malta odottaa, että päästään kehittämään taas jotain uutta!


Kuva: Oleg Oksanen
<3 Anniina