Täydellistä onnea ei ole olemassa

Mä kirjoitin eilen siitä, kuinka pursuilen onnellisuutta ja leijun jossain pinkeissä hattaroissa tällä hetkellä. Fiilis ei ole muuttunut mihinkään mutta mietitäänpä tuota asiaa vielä uudelleen.
Vaikka mä olisin niin täynnä onnea kuin olla ja voi, ei se tarkoita, että eläisin oikeasti jossain hattaramaailmassa. Se on kiinni vain siitä, mitä mä kerron ja mitä jätän kertomatta.

Jos mä puhun siitä pelkästä onnesta niin elämähän kuulostaa täydelliseltä, ihanalta ja lähes epätodelta. Eihän onnellisuus kuitenkaan tarkoita, että sä olisit koko ajan hymy korvissa?
Tänään mä olen ollut aivan yhtä onnellinen kaikista samoista asioista kuin eilenkin, mutta mitäpä, jos kerron myös kaiken muun mitä mun päässä on tänään liikkunut ?

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Aamulla mä heräsin väsyneenä. Yleensä mä herään virkeänä mutta tänään teki mieli torkuttaa. Laitoin uuden herätyksen ja jatkoin unia vielä hetken. Heräsin ihan yhtä väsyneenä mutta nousin kuitenkin.
Kävelin keittiöön ja aloin ottaa aamuisia vitamiinejani purkeista.

 

Silmät ristissä avasinkin särkylääkepurkin ja heitin särkylääkkeen huiviin ennen kuin tajusin mitään. No ärsyttihän se, kun en todellakaan haluaisi turhaan napsia niitäkään.


Tein aamupuuron ja huomasin, että suola on loppu. SUOLA !! Jos joku tässä maailmassa EI saa olla loppu, kun mä teen ruokaa niin se on suola. Taas ärsytti.


Keitin kahvit ja täytin tän päivän osuuden Five Minute Journal – kirjastani. Tuli parempi mieli.


Sen jälkeen sain viestiä läheiseltä ihmiseltäni, joka kysyi neuvoa vähän hankalaan tilanteeseen. Alkoi harmittaa. Lisäksi tuntui, etten osannut valita oikeita sanoja.


Menin huoneeseeni tekemään töitä ja aluksi kaikki rullasi ihan täydellisesti. Sen jälkeen tuli stoppi ja ajatus lakkasi rullaamasta.


Pidin pienen tauon ja jatkoin töitä. Taas onnistui ja sain uusia ideoita. Oli superhyvä mieli !


Kävin syömässä ja jatkoin töitä.

Mulle tarjottiin kivaa työkeikkaa, josta jouduin kieltäytymään. Alkoi harmittaa. Tuli mieleen toinenkin työkeikka josta odotan puhelinsoittoa. Miksei ne ole jo soittaneet? Alkoi harmittaa vielä enemmän.


Ystävä laittoi viestiä, että voiko tulla kylään. Vastasin, että en ehdi pitää seuraa, sillä on niin paljon töitä tehtävänä ja sen jälkeen on pakko päästä lenkille tuulettamaan ajatuksia.
Hän sanoi tulevansa silti. Onneksi on ystäviä, jotka tulevat makaamaan hiljaa sohvalle, vaikka mä sanon, etten ehdi pitää seuraa.


Sain kotoa viestiä. Äiti oli käynyt sovittamassa uusia silmälaseja ja laittoi kuvat kolmilla laseilla itsestään. Mä aloin itkeä koti-ikävästä ja suljin keskustelun.
Naurahdin vähän itselleni ja avasin keskustelun uudelleen.
Uusi itku. Miksi mä en tässäkään kuussa pääse kotiin?


Kokosin itseni ja jatkoin töitä. Aloin miettiä, mitä kaikkea pitäisi vielä tänään ehtiä tekemään. Alkoi vähän ahdistaa.


Sain kuin sainkin taas hyvän moodin päälle ja työt luisti jälleen . Tuli fiilis, että mikäs tässä ollessa. Kaikki on oikeesti aika kivaa!


Nyt mä istun edelleen koneella, vielä olisi vähän töitä tehtävänä ja lenkki tekemättä. Ystävä makaa sohvalla, eikä me olla puhuttu yhtäkään kokonaista lausetta tähän mennessä. Hah ! 😀


Loppujen lopuksi, vaikka mä olen muutamien tuntien aikana käynyt läpi aikamoista vuoristorataa olen mä silti juuri niin onnellinen, kuin eilen hehkutinkin.
Niin monta ärsyttävää ja ikävää fiilistä on mahtunut tähänkin päivään mutta yksikään niistä ei ole enää juuri tällä hetkellä mun päässä !

Tää on mulle itselleni hyvä esimerkki siitä, miten moni asia olisi tänään voinut pilata mun onnen, jos olisin antanut siihen mahdollisuuden.
Olisin vain tarttunut yhteen huonoon asiaan ja jäänyt siihen vellomaan. Sittenhän niitä olisikin alkanut löytyä vaikka kokonaiselle kylälle jaettavaksi.

Mä kuitenkin tiedän, että elämä onnellisimmillaankaan ei ole sitä pinkkiä hattaraa.
Siksi sitä on turha odottaa.
Onnellisuutta on se, että osaa nauraa kaikille niille ärsyttäville, huonoille ja suututtaville asioille mitä joka ikinen päivä tuo tullessaan ja tietää, että se onni on siellä mukana koko ajan.

Tuli vain mieleen, että vaikka onnellisen päivän saa kuulostamaan juuri siltä epätodellisen ihanalta hattaralta vain jättämällä mainitsematta kaikki vähemmän täydelliset asiat, ei se niitä mihinkään kadota.
Vaikka me luetaan jonkun täydellisen onnellisesta fiiliksestä, päivästä, viikosta tai vuodesta jossa ei kerrota yhdestäkään negatiivisesta asiasta, ei se poista niiden olemassaoloa.
Se täytyy aina muistaa !

Jos täällä joku odottaa sitä täydellisen onnellista tilaa, missä kaikki negatiivinen on poissa ja ikäviä asioita ei ole olemassa niin saa kyllä odottaa päiviensä päätyyn saakka.
Ihminen joka on onnellinen, ei elä mitään täydellistä unelmaa vaan osaa löytää sen oman onnensa kerta toisensa jälkeen, vaikka sitten joka ikinen minuutti uudestaan.

<3 Anniina

2 thoughts on “Täydellistä onnea ei ole olemassa

  • toukokuu 25, 2018 at 8:23 pm
    Permalink

    Kasvatatko omaa väriä tukkaan?
    Ja muuten, sulla oli joskus pidennyskausi niin aiotko palata pidennyksiin vielä?

    • toukokuu 26, 2018 at 10:33 pm
      Permalink

      Kyllä kasvatan (kuten varmaan näkyy kauas. haha..), tosin jossain vaiheessa varmaan laitan vaaleaa raitaa sekaan mutta nyt kesällä vaalenee ihan ilmankin. 🙂
      Ja joo, ”pidennyskausi” alkoi silloin, kun oma pitkä tukka vahingoittui missikiertueen aikana ja halusin pitää pitkän tukan jolloin koin pidennykset parhaaksi ratkaisuksi. Valmiiksi vaurioituneeseen tukkaan ne ei kuitenkaan todellakaan olleet paras vaihtoehto, kun ne oli jatkuvasti päässä. En aio palata pidennyksiin, sillä oma tukka kuitenkin kasvaa pitkäksi, kun sen vain antaa rauhassa kasvaa ! 🙂

Comments are closed.