Pessimistikö ei pety

Hikipanta blogi anniina Pessimistikö ei pety

Moikka!

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Kirjoitin jo tänään yhden postauksen, mutta päätinkin jättää sen odottelemaan ja kirjoittaa aiheesta, joka on ollut tänään mun mielessä paljon. Pessimismi.

Mä olen aina ollut (luojan kiitos) luonteeltani sellainen, että löydän asioista ensimmäisenä niiden positiiviset puolet. Toki sen eteen joutuu välillä työskentelemään enemmän tai vähemmän, mutta mulle se ei koskaan ole tuottanut vaikeuksia. Sitä ei tarvitse pakottaa tai etsiä, vaan se tulee luonnostaan. Osittain se voi olla myös monien vastoinkäymisten ja niistä selviämisen tulosta, mutta toisaalta taas- olisinko selvinnyt niistäkään negatiivisella ajattelutavalla? En varmasti.

Se mitä mä tänään olen päässäni pyöritellyt, on lähinnä hämmästys siitä kuinka usealla ihmisellä asenne asiaan kuin asiaan tuntuu olevan aina sama: pessimisti ei pety. Kyllähän se varmasti osittain pitääkin paikkansa, mutta mitä sillä asenteella loppujen lopuksi kukaan saavuttaa?

Jos jotain siistiä ja ihanaa tapahtuukin ja sitä voisi vähän fiilistellä, ei siinäkään tilanteessa unohdeta muistuttaa siitä, mikä vielä mahdollisesti voi mennä pieleen. Tai no.. todennäköisesti meneekin, joten turhat intoilut voidaan unohtaa kokonaan.

Oma mielipiteeni on se, että paljon mielummin olen vähän sinisilmäinen, fiilistelen kivoja juttuja ja innostun välillä ehkä vähän liikaakin sekä maksan siitä sitten sen pienen -ja joskus vähän isommankin pettymyksen hinnan, kuin elän päivä toisensa jälkeen pää puskassa vastoinkäymisiä vältellen.

Tästä asiasta voisin kirjoittaa tunteja ja tunteja, mutta tällä kertaa pidän tän postauksen lyhyenä (koska Salkkarit alkoi just!).

On jokaisen oma valinta, millä jalalla sieltä sängystä aamulla noustaan.

Rakkautta!

<3 Anniina