Tunnetko sä nää tyypit?

Tiedätkö sä sen tunteen, kun vietät aikaa ystäväsi kanssa ja jossain vaiheessa havahdut omaan ajatukseesi: ”tää on niin ihanaa, onneksi mulla on tällaisia ystäviä”. Mä tiedän.
Yleensä mä sanon sen ääneen, aina en. Pitäisi varmaan sanoa aina, kun se vain tulee mieleen.

Tai sen tunteen, kun odotat toisen näkemistä päiviä etkä millään malttaisi odotella sitä, että pääset jakamaan kuulumisesi ja kuulemaan hänen kuulumisensa?
Sen, kun istutte alas kahvilaan ja sä oikein kihiset halusta kertoa KAIKEN mutta samaan aikaan haluat myös kuulla kaiken.
Juttu ei lopu kesken ikinä ja heipat sanottuanne se jatkuu todennäköisesti tekstareilla tai puhelulla ainakin bussimatkan ajan.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Kun sä makaat hiljaa sohvalla toisen vieressä tai jalkopäässä ja kello käy.
Puoli tuntia, tunti, puolitoista, kaksi … kohta ulkona on pimeää ja havahdut siihen, ettette ole vaihtaneet sanaakaan mutta se ei häiritse lainkaan.
Silti, jos toista ei olisi siinä vieressä, olisi olo ihan tyhjä.

Tiedät varmaan sen tyypin, jolle soitat ensimmäisenä kuullessasi hyvät uutiset, mehevän juorun tai jotain muuta mullistavaa.
Sen, jolle voit soittaa yöllä kävellessäsi pimeässä kotiin ja tarvitset jonkun, jolle puhua tunteaksesi olosi turvalliseksi.
Sen, joka vastaa sulle mihin aikaan vuorokaudesta vaan ja kuuntelee, kun sä itket suruasi, ikävääsi, pettymystäsi tai oikeastaan mitä vain maan ja taivaan väliltä.

Entä se tyyppi, joka potkii sua eteenpäin?
Tsemppaa, uskoo sun juttuihin aina vähän enemmän kuin sä itse, seisoo aina sun takana ja pistää jauhot suuhun epäilijöille silloinkin, kun sä et ole kuulemassa.
Se, joka muistaa aina kysyä miten sulla menee, miten hommat edistyy ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Se tyyppi, jota sä kiität avusta silloin, kun sä onnistut ja silloinkin, kun et.
Kävi miten kävi, sä tiedät, että joku uskoo suhun aina.

Sitten on se tyyppi, joka saa sut aina hyvälle tuulelle.
Aika kuluu kuin siivillä ja kaikki on vaan niin kivaa.
Todennäköisesti teillä molemmilla on toisiinne sama vaikutus.
Pelkkää puhdasta, hyvää energiaa eikä mitään muuta.

Ei unohdeta sitä, joka pitää sun jalat maassa.
Tukee ja kuuntelee mutta sanoo aina jotain viisasta, mitä sä et ole tajunnut ajatellakaan.
Se tyyppi, joka tuntuu aina tietävän oikeat sanat oikeaan aikaan.

Tai se, joka itkee sun kanssa, nauraa sun kanssa, tulee sun viereen yöksi humalassa ja jää seuraavaksikin päiväksi.
Lähtiessään hän todennäköisesti laittaa sun kengät jalkaan, lainaa sun hajuvettä ja dödöä ja syö tietysti sun ruoat.
Ensi kerralla sä todennäköisesti syöt hänen ruokansa ja lainaat hänen vaatteensa, ei niitä kumpikaan laske.

Muistathan senkin tyypin, joka on aina siellä jossain.
Sen, jolle sä soitat ihan liian harvoin, jota näet ehkä kerran vuodessa jos sitäkään ja joka ikinen kerta sä mietit, miksi te näette niin harvoin.
Pitäisi soittaa useammin, nähdä paljon useammin tai edes tekstata.
Kun juttelette, te jaatte kaiken.
Kun ette juttele, te tiedätte, että siellä se toinen pysyy ja pitää mun salaisuudet.

Jos sä tiedät nää tyypit, sä oot onnekas. <3
Mä tiedän jokaisen, osa heistä on näitä kaikkia yhtä aikaa.

Kuva: Juuli Rönkä

<3 Anniina