Toteutuneita unelmia

Kun mä olin nuorempi, mulla oli aina yksi, suuri haave:
Kunpa mä jonain päivänä voisin olla itseni pomo. Tekisin töitä, joista pidän ja suunnittelisin itse omat työpäiväni. Kunpa mun ei tarvitsisi koko loppuelämäni ajan herätä aamukahdeksaksi töihin duuniin, johon mä en halua mennä. 

Tuo oli valtavan suuri unelma.
Mä haaveilin siitä aina mutten koskaan, ikinä kuvitellut pystyväni siihen.
Ajattelin, etten mä ole tarpeeksi viisas, tarpeeksi vahva, tarpeeksi rohkea tai tarpeeksi hyvä.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Mä aloitin tekemään töitä hyvin nuorena.
Tein työni aina tunnollisesti, en koskaan sinne päin.
Vaikka mä olisin vihannut työtä, jota mä tein, en mä koskaan alittanut rimaa.
Tein paljon töitä, joista mä en pitänyt mutta myös paljon sellaisia, joista pidin.
Silti mun takaraivossa kolkutteli aina se yksi, pieni ääni.

Voi, kunpa mä joskus olisin tarpeeksi hyvä.

Työpaikat vaihtuivat, maisemat vaihtuivat ja mä painoin välissä kolmea -neljääkin duunia yhtä aikaa.
Päivät venyi ja yöunista tingittiin töiden vuoksi.
Sitten jossain vaiheessa mä pysähdyin ja huomasin:
Jos mä haluan, mä pystyn tehdä tän kaiken yksin.

Mä tein päätöksen salamannopeasti, kuten kaikki muutkin suuret päätökset tähänastisessa elämässäni.
Luotin omaan fiilikseeni ja yhtäkkiä olinkin yrittäjä.
En tehnyt tuosta asiasta sen suurempaa numeroa, vaan jatkoin töiden tekoa normaalisti.

Vasta paljon myöhemmin mä tajusin sen: mä olin toteuttanut yhden suurimmista haaveistani.
Mä olin toteuttanut sen mutta en ollut oikein tajunnut sitä itsekään.
Olin vain jatkanut hiki hatussa eteenpäin, pysähtymättä kertaakaan katsomaan ympärilleni tai taakseni, jotta muistaisin mistä olen tullut.

Mä voin kertoa, että yrittäminen ei ole aina hauskaa.
Se on valtavan pitkiä päiviä, vielä lyhyempiä yöunia, stressiä, asioiden unohtelua, juoksemista, pohtimista, riskien ottamista, pelkäämistä, pettymyksiä, epäonnistumisia….  se on paljon pelottavia asioita.
Samaan aikaan se on myös itsensä herrana olemista, vapautta, itsensä toteuttamista, onnistumisia, kasvamista, oppimista, luomista, palkitsemista, onnen hetkiä, rohkeutta ja no.. toteutunut unelma.

Mä olen nuori ja tasapainoilen vielä monien asioiden kanssa.
Toisinaan epäonnistun, menetän uskon itseeni täysin ja haluan lopettaa.
Silloin mä aina mietin, että miksi mä koskaan kuvittelin pystyväni tähän?

Silloin täytyy muistaa vain yksi asia:
Toteutuneet unelmatkaan eivät ole ruusuilla tanssimista.
Mutta ne ovat toteutuneita unelmia.
Ja ne voivat kasvaa juuri niin suuriksi, kuin mä itse haluan.

Taas mä kai tulin vain kertomaan tän oman pikku tarinani myötä, että usko sun unelmiin.
Ei mulla muuta.
Ihanaa viikonloppua!

<3 Anniina