Tyhjästä astiasta ei voi tarjoilla

Ootko sä se tyyppi, joka ottaa vastaan kaiken muttei koskaan valita ? Jos valittaa, niin peruu heti perään puheensa tai vähintäänkin toteaa, että ”eihän mulla ole varaa valittaa” tai ”eihän tää nyt mitään oikeasti ole”?

Se, joka jossain syvällä sisimmässään tietää ansaitsevansa enemmän mutta kieltää sen silti itseltään, sillä tuntee olevansa itsekäs mikäli joskus oikeasti sanoo ääneen tai ottaa itselleen sen, minkä voisi?

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Kannatko sä aina ensin muiden murheet ja sitten vasta omasi yleensä siirtäen omasi sivuun niin kauaksi aikaa, että niiden lopulta noustessa pintaan ja pyrkiessä ulos sä ajattelet olevasi itsekäs tai turhamainen, jos niitä vielä kaiken kuluneen ajan jälkeen alat mietiskelemään?
Sitten sä sivuutat ne ja otat kantaaksesi seuraavan ystäväsi taakat, sillä ovathan ne aina tärkeämpiä, kuin omat mitättömät murheesi.

Oletko sä se, joka odottaa muiden tekevän päätökset ja valinnat aina ensin -ei siksi, ettet tietäisi mitä itse haluat vaan siksi, ettet sä vain veisi mitään keneltäkään muulta joka haluaa juuri samaa asiaa. Jos sä et saa haluamaasi, se toinen varmasti tarvitsi sitä enemmän.

Onko sun vaikea sanoa ”ei”?
Ei siksi, ettet uskaltaisi sanoa vaan siksi, ettet kestä ajatella sitä harmistumista tai pettymyksen tunnetta jonka tuo sana voi toisessa aiheuttaa?
Mielummin sä vastaat ”kyllä” vaikket haluaisikaan vain sen vuoksi, että sä tiedät kestäväsi pienet ikävät fiilikset itse muttet kestä nähdä kenenkään muun kokevan niitä sen vuoksi, että sä sanoit ”ei”.

Kuulostaako se tyyppi tutulta, joka harvoin itkee omia murheitaan silloinkaan kun olisi syytä mutta nähdessään kyyneleet jonkun toisen silmissä tuntuu, kuin sydän revittäisiin rinnasta ulos?
Se tyyppi itkee eniten silloin, kun johonkin toiseen sattuu.

Oletko sä se, jolla menee aina hyvin eikä koskaan huonosti?
Se, joka sivuuttaa keskustelussa omat kuulumisensa vain siirtyäkseen toisen kuulumisiin, sillä ei halua vaivata muita omilla mietteillään vaan sen sijaan haluaa varmistaa, että vastapuolella on varmasti kaikki hyvin ja mukavasti.

Vaikka sulla olisi mukava olla, sä et voi nauttia olostasi ellei kaikilla muillakin ole. Sä olet se joka luopuu aina paikastaan, jottei joutuisi katsomaan, kun joku toinen seisoo vieressä?

Oletko sä se, jonka sydän särkyy tuntemattomienkin ihmisten vuoksi, sillä sä haluaisit auttaa jokaista surullista, väsynyttä, eksynyttä ja apua tarvitsevaa? Jos et voi, sä mietit vielä seuraavanakin päivänä olisitko kuitenkin voinut..

Sä olet onnellinen silloin, kun sun rakastamasi ihmiset ovat.
Silloin, kun kaikilla sun ympärillä on kaikki hyvin, kenelläkään ei ole hätää tai ainakaan mitään sellaista ei puutu, mitä sä voisit heille antaa?
Sulla on kaikki hyvin, kun sä annat sen kaiken hyvän itseltäsi muille?

Sä ajattelet, ettet tarvitse ketään muuta sun avuksi etkä todellakaan halua rasittaa ketään toista sun hupsuilla pikku murheillasi.
Sä olet ennenkin selvinnyt, joten tulet ihan varmasti selviämäänkin. Sitäpaitsi ethän sä voi olla haavoittuva, kun sun täytyy olla vahva, jotta joku apua tarvitseva voi kääntyä sun puoleesi ajattelematta ettet säkään ehkä kestä?

Mulla on sulle pari sanaa.

Mä tiedän, että sä pystyt kantamaan sekä omat että muidenkin taakat.
Sä kestät kaiken ja kannat kaiken niin kauan, kun sä pystyt tekemään ihmiset sun ympärillä vähän onnellisemmiksi.

Älä aliarvioi itseäsi.
Sä tarvitset ihan yhtä paljon apua, ymmärrystä, myötätuntoa ja rakkautta kuin kaikki ne ihmiset sun ympärillä.
Sä et voi antaa mitään loputtomiin, ellet salli itsesi saavan sitä.

Sä ansaitset kaiken, mistä ikinä oletkin haaveillut. Se, mikä on sun käsien ulottuvilla on ihan yhtä lailla sun, kuin sen toisenkin samaa asiaa tavoittelevan tyypin.
Kukaan tässä maailmassa ei ansaitse saavuttaa sun unelmia yhtään enempää kuin sä.

Usko tai älä, sun ei kuulu luopua asioista jotka tekee sut onnelliseksi, vain tehdäksesi jonkun muun onnelliseksi.

Sun ei kuulu kantaa omia murheitasi yksin. Ne eivät ole sen vähäpätöisempiä, merkityksettömämpiä, pienempiä tai kevyempiä kantaa kuin kenenkään muunkaan.
Tähän maailmaan ei ole luotu yhtäkään ihmistä, jonka tehtävä olisi jaksaa yksin.

Sä ansaitset olla itsekäs.
Joskus sun täytyy ottaa paikkasi, sanoa ”EI”, tarttua tilaisuuteen ja ottaa se, mikä on sun käsiesi ulottuvilla.
Sun kuuluu huolehtia itsestäsi, asettaa toisinaan itsesi etusijalle ja ottaa oma aikasi potematta syyllisyyttä.

Sä voit soittaa ystävällesi tai istua kahvipöytään ja kertoa omat murheesi joskus ensimmäisenä. Sä voit avata suusi ja sanoa, ettet tänään jaksa kantaa mitään ylimääräistä.
Sä saat pyytää apua ihan samalla tavalla kun sä sitä tarjoat kaikille muille.

Sä et koskaan ansaitse tulla petetyksi, yli kävellyksi tai hyväksikäytetyksi.
Jos niin kävi joskus, se ei ole sun häpeä vaan sen, joka käytti sun hyvää sydäntä hyväkseen.

Sun täytyy oppia kävelemään pois ihmisten ja asioiden luota, joilta sä et saa mitään hyvää.
Kukaan meistä ei ole täällä vain antaakseen kaikkeaan muille, saamatta mitään takaisin.

Sä ansaitset saada takaisin kaiken sen mitä niin pyyteettömästi jaat muille.

Joku viisas joskus sanoi, että tyhjästä astiasta ei voi tarjoilla.

<3 Anniina