Työpeikko

Mä lensin taas tänään Ouluun tekemään töitä pariksi päivää. Kuvaan teille myös videota tältä reissulta, sillä teen tämän saman mutkan kuitenkin joka ikinen kuukausi ja siitä toisinaan kysellään, että mitä täällä oikein tapahtuu. Nyt ei keskitytä kuitenkaan enempää siihen, vaan ihan toiseen juttuun. Nimittäin siihen, mitä mä tajusin katsoessani äsken peiliin .

Mä en ole varmaan koskaan tänne toimistolle saapuessani näyttänyt missään määrin hyvältä. Herään joka kerta tänne saapuessani klo 04:00 ja tulen paikalle tukka pystyssä, meikittä ja mitä ihmeellisimpiin vaatteisiin pukeutuneena. Vaatetus selittyy sillä, että mä nukun aina lennot ja haluan tehdä oloni koneessa niin mukavaksi kuin mahdollista (ikään kuin lentokoneessa voisi jossain asennossa olla mukavaa) .

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Mulla on mukana asu, joka on mulla päällä ja sen lisäksi yksi ”mekko” laukussani. Meikeistä mulla on mukana kulmaväri. Tää on muuten juttu, mitä mä fiilistelen tällä hetkellä niin paljon! KESÄ, eikä tarvitse pakata meikkejä mukaan!

Mutta ..takaisin aiheeseen. Mun mielestä on niiiiin paljon mukavampi tehdä töitä tukka sotkussa ja villasukat jalassa juuri heränneen näköisenä, kuin laitettuna ja vaikkapa tiukoissa farkuissa tai huolitellussa meikissä. Se ei vaan oo yhtään mua.
Lisäksi kun mä keskityn, mä hankaan välillä silmiäni, pyörittelen hiuksiani, hieron otsaani ja istun mitä hassuimmissa asennoissa. Mikään näistä ei onnistuisi nättinä kynähameessa ja huulipunassa ! Musta tuntuu, että sitä mukaa, kun laitan itseäni nätiksi mun luovuus katoaa. Kuulostaa hassulta mutta kyllä, itseasiassa mun mielestä parasta on tehdä töitä vaikkapa hotellin sängyn pohjalta kuin toimiston penkistä sen vuoksi, että mun ajatus kulkee  vain yksinkertaisesti paremmin.

Joskus aikanaan mä heräsin aikaisin vain laittautumaan ja valitsemaan päivän asua esimerkiksi kouluun tai töihin. Yleensä mietin asun jo illalla. Lähdin aina laitettuna liikenteeseen ja olin myös töissä aina huoliteltu.
Pikkuhiljaa oman duunin löytyessä ja omien työtapojen herätessä henkiin heräsi se sisäinen työpeikko henkiin.

Mä saan parhaiten työni tehtyä, kun voin pyöriä ja rullailla penkilläni, istua vaikka jalat pöydällä, hieroa silmiäni ja pyöritellä tukkaani ja seistä vaikka päälläni. Kun mä tosissani keskityn johonkin, pitää kaiken muun olla mahdollisimman huoletonta. Vielä parempi, jos ei tarvitse istua penkissä ollenkaan vaan voi vaikka kököttää sohvan tai sängyn nurkassa. Peikon näköisenä tottakai.

Onhan mulla toki myös paljon töitä, jolloin en voi olla ihan peikkona liikenteessä.
Mä kuitenkin todella otan ilon irti siitä silloin, kun voin. Heh..

Millainen on sun paras työ-minä?

<3 Anniina