Vieraalla maaperällä

Tää vuosi on ollut yhtä muutosta, mutta nyt on aika asettua ja päästä kiinni arjen rutiineihin. Viikonloppuna hain salikortin Jyväskylän voimaklubin punttikselle ja eilen viimeinkin aloitin hierojan opinnot Jyväskylän aikuisopistolla. Samalla on myös hyvä aloittaa valmistautuminen syksyn Sm-kisoihin. Varmasti yksi mielenkiintoisimmista syksyistä on nyt edessä vielä vieraalla maaperällä. Uusi kaupunki, koti, koulu ja sali vaativat sopeutumista, mutta toisaalta moni asia myös helpottuu paljon.

Mun valakone kyökki

Jyväskylän voimaklubin sali on nyt ekojen treenien aikana tuntunu erittäin kotoisalta. Kellarikerroksessa sijaitseva luola ei varustelultaan paljon eroa Viitasaaren salista ja rautakin painaa ihan yhtä paljon. Sali on myös suht. rauhallinen ja kanssatreenaajat erittäin mukavia. Vaikeuksia sopeutua salin väestöön ei siis ole. Myös sijainti tekee siitä mulle otollisen paikan, koska välimatkaa on ehkä 500m.  Kaikki nämä hyvät puolet yhdistettynä miehiseen testosteronin ja paskan hajuun tekevät punttiksesta jokaisen rautaa rakastavan ihmisen villeimmän fantasian. Minä ainakin olen jo kolmen treenin jälkeen kuin toisessa kodissa.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Dishonoredia ennen treeniä

Kuten saliki, mun koulu on ihan kivenheiton päässä. Vajaat 1,5km tais olla matkaa tonne Viitaniemeen. Päivässä tulee siis joku 4km kävelyä, mikä täytyy aina hyvittää ylimääräisillä penkkiseteillä salilla, jotta gainssit ei pääse karkaamaan. Kuitenkin koulu on aivan törkeän iso ja oon ihan hukassa siellä. Jospa paikka kuitenkin tulis tutuks pikkuhiljaa. Meidän opiskelijaryhmä on suht. pieni ja pitää sisällään eri-ikäistä porukkaa erilaisista taustoista. Myös kouluttajat tuntuvat erittäin asiallisilta sekä asiantuntevilta. Koulun tiloista on vähän huono sanoa vielä mitään, koska ei ole kerennyt tutustua kunnolla niihin. Taukohuone ja ruokala ovat ainoastaan tulleet tutuksi ja ne ainakin on siistit.

Tutustumista vaatii myös koko kaupunki. Mun liikkuminen täällä on vielä samalla tasolla kuin crossfittaajan treenaaminen salilla. On ihan tuskaa lähteä yhtään mihinkään kävellen, kun aina tulee kilometri lisää lenkkiä. Eilenki tulin koulusta kotiin ja kiersin ”oikoreittiä”, joka lopulta vei melkein puolet enemmän aikaa päästä kotiin. Toisaalta koulun ja salin lisäks ei onneks tarvii päästä kuin ruokakauppaan, joka sijaitsee vajaan 100m päässä. Kävelyä on siis valitettavasti harrastettava, vaikka se onkin vaaraksi kehittymiselle. Olen kuitenkin päättänyt ajatella sen jokapäiväisenä pyhiinvaelluksena ylimaallisten gainssien kehtoon.

Liikkumisen lisäksi ruokavalion kontrolloiminen helpottui todella paljon, kun saa itse valita kaiken kaupasta ostettavan ruuan. Ruokavalion merkitys kuitenkin kasvaa aina kisakaudelle siirryttäessä, kun paino pitäis saada pidettyä lähellä sarjaa. Hyvänä puolena voi myös pitää sitä, että saa itse maustaa ruokansa. Tykkään aikapaljon tulisesta ruoasta ja nyt ei heikot ole inisemässä liian vahvasti maustetusta ruoasta. Siinä kuitenkin mun kuulumiset tältä erää, joten seuraavaan kertaan.

Mealpreppausta