Ei kahta ilman kolmatta..

Käsittääkseni tälläisiin iloisiin sporttiblogeihin pitää kirjottaa vain kivoja ja inspiraatiota antavia juttuja. Oma sporttaaminen on jo aiemmista syistä tällä hetkellä hieman tauolla, jonka johdosta liikunnasta elävän henkilön jutut eivät kovin iloisissa tunnelmissa ole. Voin luvata, kun nousen tästä ja alan taas treenata, juosta ja pääsen suurimman intohimoni eli toiminnallisen treenin pariin puhumattakaan hiihtämisestä ( mikäli tänäkään talvena tulee lunta ..), niin tarinoitteni tunnelma tulee muuttumaan. Sitä odotellessa tulen kirjoittamaan muutaman mustanpuhuvan blogitekstin. Pahoitteluni jo etukäteen 🙂

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Moni meistä on varmaan kuullut sanonnan, ei kahta ilman kolmatta. Tämä siis lausutaan yleensä negatiivisessa mielessä. Itse en ainakaan ole miettinyt tätä koskaan hyvien asioitten äärellä. Ehkä kannattaisi. No, joka tapauksessa tämä synkkä lausahdus lausutaan yleensä siinä kohtaa kun jotain ikävää on tapahtunut kahteen kertaan, jotain ehkä samantapaista ikävää tai muuten vaan pahaa. Ihminen laskee mielessään , että TAAS! Jo toinen kerta. Sitten nopea raksutus ja toteamus, että ei kahta ilman kolmatta. Valitettavan usein tämä myös pitää paikkansa.

Kerron muutaman karmaisevan esimerkin. Kymmenisen vuotta sitten olin raskaana, suuri ilo seitsemän vuoden yrittämisen jälkeen. Esikoinen kyllä oli jo tuolloin juurikin sen seitsemän vuotias. Olin astuttanut tammani edellisenä kesänä ja tämäkin oli tiineeksi todettu. Jes! Suuri ilo, kaksinkertainen ilo. Erittäin hyvän ystäväni tamma oli myös tiine ja me yhdessä hehkuttelimme tulevia heppavauvoja sekä myös omaani, kauan kaivattua.

Sitten kävi niin, että ystäväni tamma halvaantui. Yhtäkkiä, ja hän joutui sydän verta valuen lopettamaan tamman jonka vatsassa oli elävä varsa, mutta laskettuun aikaan vielä kaksi kuukautta ja hevonen ei voi kovin keskosena syntyä. Tätä asiaa yhdessä surimme, kunnes muutaman päivän kuluttua mennessäni talliin, oli oma tammani synnyttänyt kaksi vaaleanpunaista varsaa kuolleena karsinaan. Eli luonut ne 8 kk kohdalla, koska kaksosvarsat eivät useinkaan selviä täysaikaisiksi. Me emme vaan tienneet, että siellä oli kaksoset, se ei paljastunut tiineystutkimuksessa. Tällöin päähäni pamahti pahaenteisesti: Ei kahta ilman kolmatta! Ja lopun voinette arvata. Parin viikon päästä sain keskenmenon. Kolmannen kuukauden lopulla.

Lisää surullista. Ystävälläni oli kolme hevosta. Hän oli tai on hyvin hyvin hevosrakas ihminen ja nämä olivatkin silmäteriään. Ensimmäinen jouduttiin lopettamaan nivelrikon vuoksi. Toinen potkaisi jalkansa jonnekin pihaton seinän väliin ja piti lopettaa. Ja sitten.. tuo lause. Jouluaattona kolmas sai ähkyn keskellä kirkasta päivää ja kuoli suolisolmuun. Hups, kaikki kolme oli pyyhkäisty ystäväni tallista lyhyen ajan sisällä.

Vieläkin karmaisevampaa. Tässä lähiseudulla menehtyi kaksi 16 vuotiasta nuorta onnettomuuksissa ja silloin ystäväni oli kaverilleen tuon sanonnan sanonut. Ja traagisinta oli, että se kolmas oli hänen oma rakas 16 vuotias tyttärensä, joka tapaturmaisesti kuoli ratsastusonnettomuudessa.

Voisin kertoa näitä sattumuksia vaikka kuinka paljon, ikävä kyllä. Osa on pienemmistä jutuista, osa vakavammista. Tänä kesänä tapahtui täällä meidän kylällä kolme teini-ikäisten onnettomuutta. Mopoilla kaksi ja kun sanoin tuon kirotun lauseen, niin nyt tyttäreni ystävät ajoivat autolla onnettomuuden! Tytär oli kaikeksi onneksi poistunut lentopalloharkkoihin juuri ennen, muuten olisi ollut autossa mukana.

Kyllä, aika pelottavaa, koska tässä on nyt itsellenikin sattunut paljon ikäviä asioita ja siitä eriteltynä nämä kaksi urheiluvammaa. En sano ääneen mitään lausetta, toivon vain, ettei tuo kirottu sanonta pitäisi aina paikkaansa. Ja eihän se pidä! Nyt sen on aika menettää voimansa ja alkaa tarkoittaa vain hyviä juttua, eikö vaan? Nyt ajatellaan kaikki sitä positiivisessa mielessä, niin kyllä se siitä iloksi muuttuu..

Terkuin syksyn synkentämä Pia