ELÄMÄ ON – ON SE

 

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Mikä siinä on , että se joulu aina pilaa ihmisenlapsen hyvin järjestäytyneen elämän? Vaikka tänä vuonna otin iltavuoron aatoksi ja muutenkin jouluna aina töissä, sillä tavoin yritän ohittaa kyseisen tapahtuman huomaamatta. Ei onnistu.

Enää en raapustele kauniita joulukortteja kahdeksallekymmenelle parhaalle tutulle, en leivo siirappipipareita, en torttuja, en väännä laatikoita ja en haluaisi myöskään lahjoja ostella. Haluaisin ohittaa tämän jokavuotisen härdellin, mutta loppupeleissä se ei ikinä onnistu.

Treenit ja ruoka-asiat on kunnossa, kunnes tulee tuo Valonjuhla. Asiakkaat kantaa suklaakonvehtia ja vihreetä kuulaa selät väärässä. Aikansa sitäkin kasaa katsoo, mutta lopulta luonne pettää.

On glögiä prosenteilla ja ilman, on Aura-juustoa, tuota kaikkien ruokien aatelista.. Huoh. Ja tänä joulukuussa vielä itse täytti ns. pyöreitä. Lopputulema: Neljä kiloa jotain, mitä lie.

Yhtä asiaa en kuitenkaan joulunkaan takia hylkää ja se on salitreeni. Kuulaa ja rautaa väännän oli arki taikka pyhä. Ja siihen kunnon löylyt ulkosaunassa, puukiukaan tunnelmassa. Mikä muuten tuokin mieleen, että jouluna tulee siinäkin saunanpesässä grillattua makkaraa halsterissa, koira kuola valuen vieressä.

Ennenkuin maikkari lopettaa joulumainokset ja radio varpusen jouluaamuna soittelun, niin minä aloitan jo niin kutsutun keventämisen ja luojan kiitos, se olikin vain nestettä, muutamassa päivässä neljä kiloa onkin enää kaksi. Aah. Nyt on se kroppa taas hallussa, lautasella kasvista, vihannesta, kanaa, kalaa, hedelmää. Työpaikalla suklaapino on huvennut, mutta iltavuorossa sekin kutsuu..

Minulle tammikuu on yhtä kuin kevät , paitsi hiihtoladut , niitä toivoo pariksi kuukaudeksi riittävän. Elämäntapaliikkujalle ei ole kesän tai joulun jälkeistä ryhtiliikettä, liikunta on samaa kuin syöminen tai nukkuminen tai hengittäminen. Elämänehto.

Liukkaita latuja, kanssakulkijat 🙂

Pia