Joulupolvi

En olekaan kirjoittanut hetkeen, syynä se, että on hatuttanut sen verran ja ei kun jatkuu. Kuten viimeksi kerroin, että uusi operaatio odottaa rakasta, vihattua polveani, niin nyt se on jo takanapäin. Viikko sitten aamutuimaan ajelin taas ties kuinka monennen kerran Helsinkiin Pohjola Sairaalaan.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Nyt olikin ruuhkapäivä, kuulin hoitajien juttelevan keskenään, että 27 leikkausta olisi tiedossa sinä päivänä. Ovi kävikin tiuhaan, kyynärsauvoilla suurin osa pomppi, mutta olkapäät ja ranteetkin tuntuivat olevan hyvin edustettuina. Tästä johtuen palvelu ei ollut ihan ensimmäisen leikkauksen veroista, hoitajilla oli kiire. Mutta saatiin se koipi operoitua ja ortopedi tuli kertomaan, mitä oli löytänyt kirotusta polvestani.

Onneksi ei mitään vakavaa. Kierukka oli kunnossa ja eturistisidekin oli vaan rispaantunut ja ne siistittiin. Nämä siis operoitu kolme kuukautta aiemmin. Mutta arpikudosta ja kiinnikkeitä oli kovasti. Ne siivottiin ja vapautettiin polvi. Sitten vaan kotiin potemaan. Se onkin se hankalin kohta minulle. Olin juuri päässyt työelämän alkuun taas ja kunnon treeniin. Nyt taas möllötetään jalka pystyssä kylmäpakkaus liimattuna siihen. Huoh. Millä tämän ajan saa taas kulumaan, kolme viikkoa sairauslomaa.

Telkkariin ja netflixiin olen jo totaali kyllästynyt, lukeakaan ei enää jaksa. Makaaminen on ihan tyhmää, eikä edes väsytä, että vois nukkua. Pakko sanoa, että semiadhdihmistä rankaistaan. Sen sanon, että kun ja jos joskus tulen kuntoon, niin katson, ettei kalenterissani ole yhtään tyhjää kohtaa vuosikausiin! Polvi pitää laittaa liikkeelle, mutta nyt ihan heti sitä ei saa tehdä, turvotusten ja haavojen pitää antaa parantuu ensin. Olo on kuin muurahaisia housuissa, äkkiä nyt sorvin ääreen ja lenkkipolulle, kenties suksille, salille. Yhtään ei enää jaksaisi istua ja katsoa kuinka kello tikittelee menemään – hitaasti, liian hitaasti.

Pitäiskö nyt toivottaa onnellista uutta vuotta? Lainaan Haloo Helsingin uudesta joululaulusta kohtaa: ”tämä vuosi , joitain suosi enemmän..”

Moro

Pia