Mietiskelyä perusasioista

”Lihas kasvaa levossa”, on tuttu lause lähes jokaiselle. Mutta kuinka moni perus liikuntaa harrastava todella tietää, mitä se tarkoittaa. Itse olen harrastanut lenkkeilyä ja jonkinasteista puntinnostoa ihan yläasteen alusta asti. Ratsastuksen lisäksi. Lause on itsellenikin tuttu jo niiltä ajoilta. Olenko kuitenkaan täysin ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa? Tuskin.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Eihän se lihas kasva, jos vaan levätään, senhän jokainen tajuaa. Se tarvitsee ärsykettä. Tarkoittaako se, että treenaan ja sitten loikoilen loppuillan ja huomenna taas ahkerasti pumppaamaan? Tottahan sen pitää olla, että mitä enemmän rautaa pumppaan ja mitä useammin, niin lihakset lähtee suorastaan turpoamaan 🙂 . Ja samalla ohjelmalla vedetään muutama vuosikin. Mikä sitten mättää, etten näytäkään tiukalta fitness-pimulta tai kehonrakentajalta tai muuten vaan timmiltä typyltä, josta näkee, että käyn salilla?

Niin. Tieto lisää tuskaa. Ainakin itselläni nyt , kun olen perehtynyt asioihin. Ensin opiskelin personal traineriksi, nyt olen voimavalmentaja, kahvakuulaohjaaja ja toiminnallisen ohjaaja. Mitä enemmän tietoa tulee, sitä tuskallisempaa on seurata tavallisten liikkuvien ihmisten toimintaa.” PT:tä ei voi palkata, sehän maksaa ja netistä kyllä löydän kaiken, vaikkapa pakkotoisto-sivustolta”. Kuinka paljon enemmän salilla käyvä saisi treenistään irti, jos olisi hieman taustatietoa ja perusteluja sille, mitä tekee. Moni on saanut käteen lätkäistynä ohjelman, mutta kun ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta ei ole perustietoa , on mahdotonta saada parasta mahdollista hyötyä treenaamisesta. Liikunnanohjaajajilla ryhmäliikuntatunneilla ei ole aikaa kertoa , PT:t eivät kerro, koska ovat pitkän pennin pulittaneet koulutuksestaan, niin eipä sitä ilmaiseksi viitsi tietojaan jakaa 🙂 Ja tämä kaikki on ymmärrettävää, itsekin toimin niin ;). Netistä on vaikea lähteä etsimään tietoa, jos esim sana ”superkompensaatio” on ennenkuulumaton.

Pyhä kolminaisuus: Treeni-Ravinto-Lepo. Siinä kulmakivet, joidenka oikealla tasapainottamisella tulosta tulee. Ravinnolla en tarkoita pussista ja purkista kauhottavia aineita, kun kyse on normaalista kuntotreenaajasta; muistanemme, että kilpaurheilu on lajissa kuin lajissa eri asia kuin harrastaminen. Kuitenkin väärällä syömisellä saadaan eliminoitua ainakin osa treenin vaikutuksesta. Suurin kauhistukseni ovat karppaajat, ihmiset, jotka eivät taida olla ihan perehtyneet asiaansa. Voi sitä lukuisten ”ruokarajoitteisten” määrää, kun aletaan keskustella niinsanotusta terveeellisestä syömisestä. Netin ihmeellisen maailman ansiosta napataan jokin asia täytenä faktana irrallaan asiayhteydestä. Ymmärrän hiilihydraattien vähentämisen, jos kyseessä on tiukka dieetin loppuvaihe, jolla pitää saada puristettua viimeisetkin liiat pois. Mutta yhtälö treeni/juoksu + hiilihydraatiton ruokavalio!! Nou, nou! Tässä kohtaa pitäisi jo ottaa selville, mitä kehossa tapahtuu. Tai perehtyä esimerkiksi urheilijoiden ruokavalioon. Kyllä se kone alkaa yskiä jo aika alkumetreillä, jos yrittää ilman polttoainetta suorittaa. Yksi syy taitaa olla myös se, ettei täysin tiedetä, mitä on hiilihydraatit. Luullaan, että se on vain peruna, pullat, leivät, karkit yms. Tosiaankin, on olemassa hyviä ja terveellisiä hiilihydraatteja!! Tuliko yllätyksenä?

Eli lyhyesti sanottuna, jos ei nyt ihan kannata opiskella eri energiantuottojärjestelmiä, niin tiivistettynä asia on niin, että monipuolisessa terveellisessä ruokavaliossa hiilihydraatit ja rasvat ovat tärkeimmät energianlähteet ja kudosvaurioiden korjaamiseen eli solujen uudistumiseen ja rakentumiseen on tarkoitettu proteiinit.

Lynkatkaa minut, jos haluatte, mutta ounastelen vähän, että painonhallinnassaan ja järkevässä syömisessä epäonnistuneet ihmiset tykkäävät tarttua kaikenlaisiin ruokavaliokikkailuihin. Kun lopulta normaalilla, hyvälaatuisella ruoalla sopivin ateriavälein -ja annoksin he saattaisivat saavuttaa sen,  mitä haluavat. Allergioista ja sairauksista kärsiville tietenkin on perusteltua noudattaa erilaisia ruokavalioita.

Sitten on se lepo. Toki kunnon yöuni jo sinällään on tärkeää. Pätkivä uni ilman kunnon syvänunen vaihetta ei ole kovin anabolista. Tässä vain nyt sattuu monilla olemaan ongelmaa, myös itselläni. Treenin jälkeinen lepo sen sijaan tarkoittaa palautumisaikaa. Lihastason palautuminen on nopeampaa kuin hermostollinen. Kuinka moni aktiivikuntoilija tietää, että hermosto kuormittuu rasituksesta eli treenistä ja sen palautuminen on todella tärkeää, ettei aja itseään ylirasitustilaan.

Kevyt salitreeni vaatii ehkä 12-24 tuntia palautumisaikaa, sen sijaan raskas maksimivoimatreeni jo useamman päivän. Tietysti nämä voimailijat tämän tietävätkin 🙂

Ja tässä kohtaa palaamme sanaan superkompensaatio eli riittävän stimulaation ja palautumisen kautta tuleva suorituskyvyn kasvu. Eli liian tiuhalla rautojen kolistelulla samoille lihasryhmille, tätä ei tapahdu eikä taas liian harvalla välilläkään.

Jos nyt ihminen harrastaa mitä tahansa liikuntaa, se on todella hienoa ja aina hyödyllistä. Kävelylenkit, sauvakävely, hölkkääminen, pyöräily , kevyehköt salitreenit ja mitä näitä hyviä liikuntamuotoja tavallisella kuntoilijalla on, niin ehkä ei tarvitse ottaa liikuntafysiologian opusta käteen, mutta huomatessaan, että homma alkaa viemään yhä enemmän mukanaan ja harjoittelu on selkeästi nousujohteisuuteen tähtäävää, niin voihan sitä PT:n hihasta nykäistä ja kysyä, mikä olisi järkevintä sekä hyväksi kropalle ja mielelle 🙂

Tämmöisin ajatuksin

Pia