Monenlaisia mietteitä

 

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Elämä on hektistä taas nykyään. Paikallaan makaamisen aika on jäänyt taa – Luojan kiitos!

Mutta aikaa kirjoittamiselle ei ole oikein löytynyt. Nautin suunnattomasti töissä käynnistä, jota ihmiset eivät aina tunnu ymmärtävän. Kun olen työpaikalla fiilis on mahtava, asiakkailta saa niin paljon hyvää mieltä, toki välillä huolta ja suruakin. Työskentelen siis päätyönäni paljon parjatussa vanhusten kotihoidossa. Asiakkaisiin kuuluu melko paljon muitakin, kehitysvammaisia, mielenterveyskuntoutujia, perheitä, alkoholisteja jne. niiden ihanien ikäihmisten lisäksi. Onneksi täällä pikkupaikkakunnalla ollaan vielä ikäänkuin lintukodossa, ei liian kiirettä tai stressaavaa työtä.

Vapaa-aikani kuluu toiminnallisia treenejä ohjaten ja suunnitellen, itse treenaillen, hiihtäen (aah) , jonkin verran komiikka-hahmoni käsikirjoituksia kehitellen, koirien kanssa hengailua. Ja tietenkin pikku biletystä ystävien kanssa. Pakko paljastaa, että onhan siihen ilmestynyt eräs niinkin ihmeellinen asia kuin jonkin sortin miesystävä 🙂 Se onkin sitten harvinaisempaa meikäläisen elämässä ja jännityksellä mietiskelen, miten homma etenee..

Olen aina ollut kevätihminen. Lähes koko vuoden odotan vain ja ainoastaan kevättä. Kesäkään ei ole niin ihanaa. Silloin alan jo murehtia tulevaa pimeää aikaa ja pitkää talvea, vaikka hiihtämistä rakastankin. Ei kuitenkaan talvi ole mikään tae lumesta nykyään.

Jostain syystä tänä vuonna kevät, joka minun ajanlaskussani alkaa maaliskuusta, on tuntunut hyvin raskaalta. Jalka kuntoutuu pikkuhiljaa, juoksen jo jonkinlaisella pikku askeleella, kokeilin normaalia juoksuaskelta ja polvi vingahti aika ikävästi. Fysioterapeuttini hieman nuhteli asiasta.Hiihto menee oikeinkin hyvin ja lihaskuntoharjoitteet pystyy tekemään. Eli kyykkyä ja maastavetoa ym. Ilokseni huomasin, että pystyin jo ripeästi etenemään kerrostalon rappuja pitämättä kaiteesta. Hetki sitten hinasin itseäni rappuja ylös, jalka oli niin voimaton. Hissiin minä en mene ennenkuin on pakko. Sarjassani lukuisia fobioita, joita omaan 🙁

Mutta, mutta.. raskasta on. Aamulla olo on pahin, siitä se kohenee iltaa kohti, varsinkin jos pääsee töihin. Ja liikunnan suorittaminen töiden jälkeen kohottaa mielialaa. Jostain syystä taas sukelletaan ja seuraavanakin aamuna lähdetään pohjalta. Syytä tähän en tiedä. Onko se kevätmasennus, joita moni kertoo potevansa, itselläni se on yleensä syksyisin. Tytär löysi syyksi tämän ikäni 😀 ja siihen liittyvät jutut. Sellaista en halua edes ajatella!

No joo, kaikenlaista ihmiseloon kuuluu. Itse odotan saavani koipeni juoksukuntoon ja että pääsisin joihinkin TFW:n kursseihin osallistumaan, koska viime syksyltä ne jäivät pois. Sekä tietenkin vihdoinkin palaamaan ulkotreeneihin, aivan huippua .

Kevättä ,

Pia