POLVEN TARINA vol 1.

Ortopedi , jo kolmas eri , sanoi minulle, että jollen saa jalkaani kuntoutettua, niin sitä ei voida leikata. Vasen jalkani kärsii lihaskadosta ja erilaisista toiminnan ongelmista. En saa esim jalkaa koukkuun. Suurin syy tähän on se, että vammauduin heinäkuun ensimmäisenä päivänä ja huolimatta kahden lääkärin laittamasta kiireellisestä lähetteestä , en saanut aikaa ortopedille kuin kuukauden päähän. Koska oli heinäkuu ja lomakuu ja säästösyistä kiinni oleva alaraajaortopedian osasto.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Toinen yleislääkäri kielsi minua astumasta jalalle ennen tutkimuksia ja se olikin helppo toteuttaa, koipi oli niin kipeä, ettei tehnyt mieli painoa sen päälle laittaa.

Koska alkoi tuntua, etten pääse mihinkään kunnon tutkimuksiin, menin yksityiselle ortopedille, joka käski heti heittää kepit ja polvituet pois. Alkoi jonkin asteinen kuntoutus. Jalan lihakset olivat jo lamaantuneet enkä saanut niihin käskyjä perille. Lopulta sain taas jalan vastaamaan käskyihin, kunnes tuli ikävä takapakki. Polvi nuljahti nurin eräässä tilanteessa ja turposi taas sekä oli todella kipeä. Oltiin jälleen alkupisteessä.

Magneetti- ja röntgenkuvat otettiin, todettiin monivaurio polvi. Mutta niinkuin kokenut ja asiansa osaava fysioterapeutti Tuomas Sallinen minulle kertoi, että polvi on siitä jännä , että vaikka sieltä on paljon rikki, se silti toimii. Sallisen ohjeilla kuntoutin myös keväisen olkapäävammani , suosittelen tutustumaan myös takakapselin venytysohjeisiin .https://www.facebook.com/fortitude.fi/?fref=ts

Masentava käynti ortopedillä paljasti jalan siis olevan huonossa kunnossa, leikkaukseen ei toivoa päästä yleisellä puolella. Joten menin yksityiselle. Intoa puhkuen ajoin Helsinkiin Pohjola sairaalaan ja kuvittelin pääseväni muutamassa päivässä pöydälle. Toisin kävi. Tämä, jo kolmas ortopedi toisteli samaa mantraa kuin fysioterapeutit ja muut ortopedit. Ei leikata, ennekuin on kuntoutettu.

KUNTOUTUSTA

Sain siis fyssarilta ohjeet ,miten kuntouttaa. Omasta mielestäni olin jo kuntoutellut sitä kuukauden, mutta ei se vaan koukkuun mennyt.

Koko tämän sairasloman ajan olen kuitenkin treenannut yläkroppaa ja vetänyt toiminnallisia treenejä asiakkaille. Itse tietenkään niihin osallistumatta,muuta kuin vähän näyttämällä,mitä pitää tehdä. Aloin tehdä kävelylenkkejä dobermanni poikani kanssa. Ensin jaksoin kävellä 400 metriä ja siinä vaiheessa mietin, miten jaksan kotiin takaisin. Jalka oli ihan vetelä ja puutunut. Lisäsin matkaa joka päivä ja nyt juuri tulin kolmen kilometrin lenkiltä. Joudun miettimään kävellessäni vasenta jalkaa ja pakaraa, etten käytä niitä vajaavaisesti. Huomaan jossain vaiheessa, että oikea jalka alkaa väsymään, siitä tiedän siirtää huomiota vasempaan. Oikea kävelytekniikka on yllättävän vaikeaa ja vasen pakara hapottaa helposti.

Toinen kuntoutustapa on vesijumppa. Paljussa yritin polkea jalkoja, jotta polvi koukistuisi pikkuhiljaa. Pari tuntia parhaimmillaan potkin menemään, mutta loputa polvi ei tykännytkään siitä. Taisi tulla ylikuormitusta. Myös vanhalla kuntopyörällä aloin polkea, ilman vastusta , mutta jotta polvi joutuisi koukistumaan. Kivuliasta hommaa.

Olen harmitellut aerobisen kunnon katoamista, jopa aitatolppien irrottelu laitumelta sai minut ihan väsyksiin. Kunnes tajusin, että voinhan vetää toiminnallisia harjoitteita itselleni, niissä sykkeet nousee taatusti ja voin jättää jalkaliikkeet pois.Niinpä aloin hakata lekalla, vispata voimaköyttä, paiskoa slamballia, punnertaa ..lukemattomia vaihtoehtoja. Kyllä hiki lentää ja huohotus on ankaraa, mutta fiilis ihan huippua !!

Huomenna fyssarille näyttämään jalan kunto, nyt varmasti pääsen äkkiä operaatioon. Toivossa eläen, taas.

Pia