Himos Winter Trail – valoisa lumiseikkailu

Eilen järjestetty Himos Winter Trail oli melkoinen lumisohjoseikkailu ja kisareitillä oma fiilis ailahteli nollasta sataan useita kertoja. Ailahtelun syynä ei ollut itse juoksutapahtuma, sillä se oli järjestetty erinomaisesti. Syynä oli kuvainnollisesti liian heikko happi. Tapahtumapäivän ilma oli kuin tilauksesta aurikoinen ja reitillä niin hienoja maisemia, että olisi helposti voinut kuvitella olevansa Lapissa.

On muuten aika hienoa aina jälkikäteen pohtia sitä kaikkea, mitä pään sisällä on tapahtunut kisareitillä ja miten paljon ajatus ailahtelee ihan lyhyilläkin matkoilla. Välillä kaikki on täydellistä ja pää on aivan tyhjä ajatuksista. Välillä tuntee suurta kiitollisuutta ja onnea elämää ja maailmankaikkeutta kohtaan. Ja välillä sitten lähes kaikki on huonosti. Kenties aivan terveellistä ja ymmärrettävää varsinkin pidemmillä matkoilla tällainen ajatusten parveilu. Itselläni tässä tapauksessa pääasiassa koko matka oli kamppailua sen kanssa, että keskeytänkö vai enkö keskeytä.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

HIMOS6
Alkulämppä, johon sisältyi myös 1,6km siirtymä maalialueelta starttiin. Tosi hyvä ratkaisu, sillä nyt päästiin suoraa poluille eikä tarvinnut alkuun jolkottaa tieosuutta pitkin.
HIMOS7
Lähtöpaikan tunnelma

Otimme alussa mukavan spurtin ja juoksu tuntui tosi kivalta idealta. Nopeasti kuitenkin tultiin lumisohjoiselle pikkupikkupolulle, joka sai sykkeet pilviin. Nopea sykkeen nosto ja pakkanen yhdessä (ja ehkä myös pakkasessa ja lumipohjalla tehdyn treenin puute) saivat aikaan jonkinlaisen astmaattisen kohtauksen, joka seurasi mukanani aivan maaliin asti. Henki ei kulkenut normaalisti ja pyörrytti.

Koskaan ei ole aikaisemmin ollut niin kamalan huono olo juostessa ja se ärsytti aivan kamalasti, koska en ole pitkään aikaan osallistunut mihinkään juoksutapahtumaan ja pelkäsin parjaavani itseäni huonosta suorituksesta (vaikka en olekaan kilpailuhenkinen ja itselleni juoksutapahtumat ovat pääsääntöisesti tapahtumia, joihin on kiva mennä ilmapiirin ja mukavien ihmisten ja merkityn reitin takia). Aina ei ole juoksupäivä mutta kaikkien pitäisi kuitenkin yrittää muistaa perspektiivi: lumisohjossa juoksuaskeleiden ottaminen ja maaliin asti hankaluuksista riippumatta pääseminen EI ole missään tapauksessa huono suoritus vaikka aika onkin ollut ihan mitä tahansa.

Juokseminen on sellainen asia, että se joiltakin osin on epämukavaa mutta lopulta aivan upea juttu. Onkin juoksijasta itsestä kiinni erottaako hän kehittävän epämukavuuden siitä, että kroppa kertoo asioiden oikeasti olevan jotenkin vinossa. Itse olen jälkiviisaana herkistynyt kuuntelemaan tuntemuksia järjellä, sillä toivun vielä kahdesta rasitusmurtumasta, joiden syntymiseen en herännyt tarpeeksi ajoissa.

Mutta itse kisaan: järjestelyt pelasivat mainiosti. Reitillä oli riittävä määrä ystävällishenkisiä kannustajia ja risteyskohdissa oli aina joku huitomassa oikeaan suuntaan. Polut olivat todella kapeita ja lumijuoksutreenin puute näkyi siinä, että tasapaino ei toiminut. Omalla kohdallani on aina ollut niin, että alamäissä ja teknisillä reittipätkillä keulin ja tasaisilla tieosuuksilla häviän. Nyt oli selvästi toisinpäin 🙂

Nöyrin ja syvin kumarrus itseltäni lähtee vapaaehtoisille, jotka ovat yötä myöten tampanneet polkuja juoksijoita varten. Näitä samoja yöllisiä tamppaajia näkyi reitin varrella kannustamassa. Kaikkien juoksijoiden pitäisi mielestäni osallistua säännöllisesti myös talkoopuuhiin, sillä on hyvä nähdä itse miten paljon työtä vapaaehtoiset tekevät sen hyväksi, että juoksutapahtumassa on turvallista ja mukavaa.
Vapaaehtoiset myös luovat tapahtuman hengen, tsemppaavat ja tarpeen mukaan auttavat jos juoksijalle kaikesta huolimatta sattuu jotain ikävää reitillä. Tapahtumapäivän lisäksi jokaisella juoksutapahtumalla on aina pääjärjestäjä tai järjestäjiä, jotka vääjäämättä ovat laittaneet vapaa-aikaansa todennäköisesti satoja tunteja sen hyväksi, että kisasta tulee juoksijalle hyvä kokonaisuus. Ja työ seuraavan vuoden kisaa varten alkaa viimeistään siitä kohdin, kun juoksijat ovat ylittäneet lähtöviivan. Todennäköisesti jo ennen sitä.

Koska oma suoritukseni oli niin hidas, että reitillä oli kulunut lähes säädyttömän pitkä aika ja hengitys ei kulkenut normaalisti ulkoilmassa kisan jälkeenkään, päätimme jättää tuplahäsän välistä emmekä juosseet yökisaa. Jäimme kuitenkin seuraamaan kärjen saapumista maaliin. Kisan viimeiset metrit juostiin jäällä ja juoksijat näyttivät lamppuineen  kauniilta valoteoksilta. Maalialue oli koristeltu soihduilla ja tunnelma oli varsin mukava.

HImos3

Näytetään IMG_4140.JPG
Sauna ja oikein maistuva ruoka kruunasivat pakkaspäivän Himoksella. Väkisinkin jäi hymy huulille ja reitillä rymyäminen tuntui mukavasti kropassa nukahtaessani illalla. Näitä lisää! Ja lisää on toki tulossa, sillä Himoksella rymytään kovasti kohti seuraavaa Himos Trail -polkujuoksutapahtumaa, joka juostaan 17.-18.8! Käykäähän katsomassa speksit ja jos aikataulut natsaa niin siellä nähdään!

PUS!