Luottamus. Se ainainen vastarannan kiiski.

Koen mielekkääksi ja tulokselliseksi asioiden tarkastelun itseni ja oman toimintani kautta. Tämän takia aloitan aihepiirin joskin pintapuoliseksi jäävän ja epätieteellinen tarkastelun pohtimalla luottamuksen näyttäytymistä omassa elämässäni.
Vaikka onkin osittain hiukan uskaliasta avata julkisesti omia ja varsin keskeneräisiä ajatuksiani luotan siihen, että nämä joskin pinnallisiksi jäävät kirjoitukseni voivat joissain tapauksissa osua ja upota sillä tavoin, että lukija voi saada niistä asioita pohdittavakseen. Luottamuksesta puhuessa voinkin todeta luottavani sinun lukijana pyrkivän tulkitsemaan tekstejäni  parhaalla mahdollisella tavalla kääntämättä niitä minua vastaan.
luottamusblogikuva2_
Luottamus on erittäin omakohtainen ja monimutkainen kokemus pitäen sisällään elämänkokemuksen, yksilön arvopohjan, sosiaalisen ympäristön, yleisen maailmankuvan, koulutuksen ja tuhansia muita asioita himmelimäisesti rakentuneena monisäikeiseksi ja nopeasti muuntautuvaksi perustukseksi. Nopeasti muutautuvaksi sen takia, että luottamuksemme pohjaa vahvasti tietämykseen ja ymmärrykseen, joka saattaa muuttua silmänräpäyksessä kokemamme todellisuuden muokkautuessa elämämme varrella. Ja useasti se muuntautuukin ja saa meidät rakentamaan vahvoja ja monimutkaisia suojamuureja, joiden murtaminen on hankalaa.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Jos tarkastelen asiaa itseni kautta voin huomata minulla olevan perusluottamus siihen, että asioilla on taipumus järjestyä. Perusluottamus sisältää sen, että elämää ylläpitävät tarpeeni tulevat täytetyiksi ja elämä soljuu pääsääntöisesti hyvin eteenpäin. Minulla on myös luottamus siihen, että lähelläni olevat ihmiset tahtovat minulle hyvää ja että jos jotain odottamatonta ja ikävää tapahtuu, saan aivan varmasti apua.

Olen perustuksiltani luottavainen vaikka samalla tiedostankin jatkuvan uhan sille, että hetkessä kaikki voi olla ohi ja mitä tahansa odottamatonta voi tapahtua milloin tahansa. Minulla on lämpöä, valoa, ruokaa, vettä, sosiaalisia kontakteja ja täysin ehtymättömät mahdollisuudet kehittää itseäni, yhteisöäni ja tietämystäni. Voin myös kohdistaa kaikki nämä voimavarat auttaakseni muita mikäli itse niin valitsen (eikä minun tarvitse taistella omasta eloonjäämisestäni). Jatkuva uhka siitä, että jotain peruuttamatonta voi tapahtua milloin tahansa ei vaikuta elämääni negatiivisesti vaan ajaa minua eteenpäin tekemään niitä asioita, joita juuri nyt koen tärkeäksi tehdä. Voisin kutsua tätä vaikkapa tiedostavaksi luottamukseksi.

Luottamusblogikuva3
Koiranpentuni Into

Samaan aikaan toisaalla (no ei kovin toisaalla vaan omassa päässäni) asiat kuitenkin voivat näyttäytyä varsin eri lailla jos kyse onkin toisista ihmisistä. Toiseen ihmiseen luottaminen on joskus hyvin vaikeaa. Jos on joskus vaikkapa saanut ikävän kokemuksen, voi se vaikuttaa luottamiseen samankaltaisen tilanteen osuessa uudelleen kohdalle. Luottaminen täytyy tällöin opetella uudestaan.

Joku joskus on todennut minulle, miksi hänen täytyy kantaa kaikkien muiden ikäviä tekoja omilla harteillaan vaikka itse ei koskaan ole luottamustani rikkonut. Hyvä kysymys, johon minulla ei ole tyhjentävää vastausta. Uskon, että meistä jokainen kärsii luottamuksen rakentumisen kivuista aina aika ajoin huomaten lopulta jäävänsä paljosta paitsi spekuloiden, värittäen, aavistellen, luullen, ”ymmärtäen” ja tulkiten asioita oman pelkonsa kautta.

luottamusblogikuva4
Monenlaisia työpaikoilla olevia hankaliakin tilanteita voi kehittää ja ratkoa parantamalla arjen dialogia. Yksi muutosjohtamisen hieno väline on Wallbreakers-peli.

On helpompi olla luottamatta, sillä luottamus vaatii vaivannäköä ja uudelleenrakennusta (keskustelua, koettelemista, selittämistä, selventämistä ja takapakkeja).

Toisiin ihmisiin on kuitenkin paljon helpompi luottaa kuin omaan itseensä. Eräs viisas ihminen on kerran kysynyt minulta puhuisinko ikinä kenellekään muulle samalla tavoin kuin itselleni. Tällä hän tarkoitti tapaani tehdä itsestäni monenlaisia oletuksia. Puhuisitko sinä samalla tavalla ystävillesi kuin itsellesi?

Ystävä: ”Sain uuden todella mielenkiintoisen työtehtävän ja olen siitä todella innoissani”
Minä: ”Kuulostaa hyvältä mut ihan varmasti sössit sen koska aina kuitenkin sössit kaiken”

Kuulostaako tutulta?

Aihepiirinä tämä luottamus on niin massiivinen järkäle, että taidan jättää sen pohtimisen tältä perjantailta tähän. Minusta olisi tärkeää pohtia aktiivisesti omaa vaikutustamme ympärillämme olevien ihmisten elämään. Monesti oma asenne ja käyttäytyminen on aika pitkälti valinnaista puuhaa, eli pystymme korjaamaan omaa asennettamme ja päättämään, että nytpä tällä kertaa luotan. Teen itse parhaani ollen vastavuoroisesti luottamuksen arvoinen ja pyrin huolehtimaan siitä, että kaverilla on hyvä olla. Tai että pyrin huolehtimaan siitä, että työkaveri pystyy onnistumaan työssään niin hyvin kuin mahdollista. Tai että teen kaikkeni, jotta vastanäyttelijä loistaa lavalla. Tai että huolehdin siitä, että kumppanillani on niin hyvä olla että ei melkein kestä elää niin onnellisena. Jos kaikki tekee näin, on työpaikka, parisuhde ja ehkä koko maailmakin ihan vähän parempi paikka. Yksinkertaistettuna.

Uskon myös, että luottamuspulaan etenkin työyhteisöissä on pällimmäisenä lääkkeenä arjen dialogin vahvistaminen ja sen varmistaminen, että kaikki ovat ymmärtäneet viestinnän oikein ja viesti on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Luottamus vaikkapa esimieheen muutostilanteessa voi rakentua siitä, että voimme luottaa esimiehen kuunnelleen ja parhaansa mukaan pyrkineen ymmärtämään sen, mihin kaikkeen päätökset vaikuttavat ja miten. Ja että juuri minuun kohdistuva muutos tulee omaan tietooni ilman välikäsiä, ilman rikkinäistä puhelinta (eli ilman tulkintaa) ja ymmärrettynä samalla tavoin koko työyhteisössä. Ei ihan helppo juttu mutta ei kuitenkaan aivan mahdotonkaan.

Luottamusta voi myös siis rakentaa ja ylläpitää. Sen kanssa pitää olla huolellinen ja sille pitää antaa aikaa. Sen pitää olla huomioivaa ja keskustelevaa vuorovaikutusta. Sen pitää pyrkiä ymmärtämään ja tulemaan ymmärretyksi. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin. Ja monimutkaiselta.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

PUS!