Portaita ja pöheikköä

Typeryyksissään sitä joskus tulee hölmöiltyä, kuten esimerkiksi hurmioiduttua polkujuoksukisasta, jossa on jättimäinen määrä portaita. Eilen jättärillä tuli muutamaan kertaan lyötyä itseäni henkisesti leukaan asian tiimoilta ja samalla todettua, että on se vaan hienoa tämä kaikki.

Portaat, se henkilökohtainen all time inhokkini, tupsahtelee aina esille aika ajoin monenlaisissa polkumittelöissä ja koitoksissa. Ja joka kerta puskee se tutulla tavalla tyhjäävä verenmaku suuhun, syke pomppaa pilviin ja tuntuu varsin idiootilta, että taaskaan en ole treenannut tarpeeksi. Jostain syystä portaat eivät vaan sovi ruumiinrakenteelleni. Tai ehkä ruumiinrakenteellani ei ole asian kanssa mitään tekemistä ????

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Päätinkin siis eilen suunnata urheasti Malminkartanon täyttömäelle, eli Jättärille, jossa seuranani oli letkoittain monenlaisia kuntoilijoita. Meininki ei ollut muuttunut sitten viimenäkemän ja juomapullot jätettiin portaiden alkupäähän, portaat sännättiin ylös jokaisen parhaaksi katsomallaan tavalla, ylhäällä vietettiin x määrä aikaa ja alas tultiin sillä tavoin, mikä milloinkin tavoitetta parhaiten tukee.

Tykkään Jättärillä juuri siitä, että siellä voit tehdä rauhassa omaa treeniä välittämättä muiden läsnäolosta tai voit olla siellä ystävän kanssa tai tuntea kuuluvasi porukkaan vaikka et ketään tuntisikaan. Liikunta yhdistää tosi kivasti ihmisiä.

blogi126

Itse päätin portaisiin suuntautuvan ruuhkan takia viettää portaissa noin puolet ajasta ja puolet ”viilettää” portaiden oikealla puolella kulkevaa jyrkkää mäkeä pitkin. ”Koko treeni juosten tai ainakin erittäin hitaasti hölkäten niin, että jalka nousee mukaillen juoksuaskelta” -määritelmä sai loppujen lopuksi hiukan väistyä ja rinnettä piti hölkkäillä ylös monessa eri osiossa ja lopuksi askel ei kyllä ollut kaukaisestikaan edes hölkkää muistuttavaa toimintaa. Mutta ei se mitään, parhaani tein ja se kyllä riittää. Tai ehkä tällaisessa treenissä on hyvä tehdä ihan pikkuisen enemmän kuin parhaansa.

Tärkeintä kuitenkin on se, että liikkuu jos vaan mitenkään voi. Ja jos voi liikkua, haluaa tietysti liittää toimintaansa jonkinlaisia tavoitteita, sillä sellainen se ihmisen luonto on. Tällä hetkellä oma tavoitteni on pysyä niin hyvin kunnossa, että ylipäänsä pystyn ylläpitämään juoksua myös pitemmillä matkoilla ilman vääränlaista kipua ja niin, että se tuntuisi myös hyvältä.

blogi1263

Haluan harrastaa liikuntaa niin, että se tukee kivasti muuta elämää ja että siitä jää jäljelle edes jonkinmoisia terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä hyviä juttuja. En halua palata takaisin siihen aikaan, kun luita  murtui itsekseen ja jokseenkin koko ajan oli fyysisesti ja samalla myös henkisesti puolikas olo. Kaikkea kohtuudella ja kohtuus pitää itse määritellä kokemalla sekä onnistumisia että epäonnistumisia sopivassa suhteessa.

blogi1265

Omalla kohdallani viipyilevä ja positiivinen matalan sykkeen liikkuminen on saanut uuden merkityksen, kun olen saanut elämääni uuden ystävän: koiranpennun. Koirasta on tulossa mainio ja vauhdikas, iloinen seuralainen poluille mutta vielä on maltettava, että koira saa kasvaa rauhassa ja terveellisesti isoksi. Labradorinnoutaja on ollut tosi kiva kaveri tähän asti ja uskon, että meillä tulee olemaan tosi kivaa jatkossakin!

blogi1264

Lähitavoitteena on juhannuksena juostava Tahko Trail ja sen jo etukäteen kylmäävältä tuntuvat portaat ja hienot maisemat. Olen päättänyt, että katson nyt miten tämä seuraava tapahtuma menee ja sen perusteella teen päätöksen loppukesän muista juoksuun liittyvistä karkeloista. Uuden työn aloittaminen tällä viikolla tulee viemään jonkin verran aikaisempaa enemmän tilaa elämästä mutta se on ehkä vain tekosyy, sillä treenaamaan ehtii kyllä jos haluaa.

Tahko Trail juostaan 22.6 ja ennakkoon tähän mukavaan Juhannuspuuhaan voi ilmoittautua vielä 15.6 asti. Harvoin pääsee viettämään Juhannusta juosten poluilla hyvässä porukassa! Tulkaa tekin!

Ihanaa viikkoa kaikille ja PUS!