Amerikan reissu!

Noniiin, nyt tulee parisen viikkoa siitä, kun meikäläinen kotiutu vajaa kolme viikkoa kestäneeltä Amerikan reissulta!

Kyseessä oli siis mun ensimmäinen ulkomaan kilpailureissu. Vaikka hyppyuraa tulikin 10-vuotta täyteen kuun vaihteessa, on ulkomaankokemukset jääneet minulta väliin. Nyt oli kuitenkin mun vuoro! Samaan syssyyn pääsin toteuttamaan yhden pitkäaikaisimmista unelmistani päästä rapakon toiselle puolelle! Huikeeta!

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Näin reissu eteni

Matkaan startattiin varhain keskiviikko aamuna 17.1.2018. Aikainen, puoli viiden herätys ei paljon painanut, koska olin niin superfiiliksissä siitä, että pääsen reissuun! Ensimmäinen lento lontooseen lähti 7:50 ja se kesti noin kolme tuntia. Lento sujui kivasti omalla penkkirivillä maisemia ihastellessa ja iisiti ottaen. Välilasku tapahtui heathrown kentälle ja vaihtoaika oli reilu pari tuntia.

Edessä oli n. 8 tunnin lento kohti Chicagoa. American airlines tarjosi hyvää viihdykettä ja virvoketta pitkälle lennolle. Jalkatila oli kuitenkin pieni pitkälle miehelle. En halunnut nukkua vaikka koti Suomessa oli jo ilta, koska halusin venyttää nukkumaanmenoa määränpäähän, Eau Claireen asti. Tällä saisin mahdollisesti käännettyä unirytmin Amerikan aikaan.

Vajaa vuorokauden matkustuksen jälkeen uni maistui ja heräsinkin seuraavana aamuna yhdeksän maissa, joten ei jetlaaki ainakaan painanut siinä kohtaa. Aurinko paistoi Eau Clairessa ja keli oli kaikinpuolin hieno. Hyvän hotellin lisäksi kiertueen ensimmäiseltä paikkakunnalta löytyi kaikki tarvittava ja vähän enemmänkin isoa ostoskeskusta myöten. Ensimmäinen päivä aistittiin meininkiä ja Perjantaina 19.1 olisi sitten eka kisa. Mutkia tuli matkaan jo jenkkeihin tultaessa, koska meidän sukset jäivät teille tietämättömille. Saatiin kuitenkin lainasukset ensimmäiseen kilpailuun ja toiseen kisaan omat sukset löysivätkin perille Eau Claireen.

Kiertueen paikkakunnat olivat järjestyksessään  Eau Claire, Ishpeming, Chicagon Fox riveristä, Minneapolis ja Westby.

Majoitumme sinne minne järjestäjä oli päättänyt meidät laittaa. Eau Clairessa ja Minneapoliksessa oli siistit hotellit. Ishpemingissä karmiva ja tunkkainen tienvarsi motelli, Westbyssä olimme suurehkossa condossa, jonka omisti herttainen vanhempi naishenkilö. Kontrastia siis riitti!

Chicagossa, Fox riverin varrella meitä houstasi mies nimeltä Scott. Hän majoitti meidät vajaa viikoksi. Tilaa oli ja kaapit oli täynnä ruokaa. Oli mahtavaa tutustua häneen ja oppia paljon kulttuurista, sekä yleisesti amerikasta ja amerikkalaisista.

Ravinto reissussa

Oli sitä mitä meille tarjottiin ja mitä oli saatavilla. Edellisessä kirjoituksessa listasinkin superfoodeja ja lisäravinteita, jotka lähtivät mukaan. Niillä pysty tukemaan elimistöä haastavissa tilanteissa. Onneksi lähes jokaisesta kaupasta, oli sitten kuinka pieni paikkakunta hyvänsä, löytyi kombuchaa ja viherjuomia.

Mutta täytyy sanoa, että kyllä minä myös nautin aamuisin kuohkeista isoista pannareista, munista ja pekonista. Maassa maan tavalla. Eli välillä biohakkeroitiin enemmän, välillä taas vähemmän.  Enkä ottanut painetta siitä, söin pizzaa jos mieli teki 🙂

Monet kaupat mm. Walmart ja Jewel Osco olivat viherosastoiltaan omaa luokkaansa. Myös valinnan varaa vihermehuista ja kombuchoista, aina chiageeli-juomiin asti riitti. Voi kun matkalaukussa olisi ollut enemmän tilaa tuoda kaikkea hyvää säilyvää mukanani.

Highlights

Reissussa huikeinta oli ehkä reissu itsessään. Paljon koettiin ja nähtiin. Reilu 5000 kilometriä autossa istumista ja ristiin rastiin sahaamista osavaltioiden välillä. Siellä ne välimatkat olivat aina vähintään neljän tunnin ajomatkan luokkaa. Ne meni kuitenkin nopeesti maisemia ihaillen ja fiiliksestä nauttien. Kantrin soidessa. Ai että!

Chicago jäi paikkakunnista ehdottomasti parhaiten mieleen! Vietettiin se aika siis Scottin luona. Scott näytti meille paikallista meininkiä, naurettiin paljon ja syötiin hyvin! Käytiin jätkien kanssa perjantaina 26. Tammikuuta pyörähtää myös Chicagon keskustassa joka oli v a l t a v a! Suurkaupungin vilse oli kyllä jotain mitä en oo kokenu, kaikki oli vaan yhtä huikeeta!

Vaikka kaikilla paikkakunnilla yleisöä oli tuhansia, niin Chicagossa mäkimonttuun tunki sunnuntaina n. 10 000 ihmistä huutamaan ja kannustamaan meitä! Ai saatana että oli hienoa olla mäkihyppääjä siellä! Kaiken kruunuksi hyppäsin kolmanneksi sunnuntain kilpailussa ja päätin neljä vuotta kestäneen kuivankauden palkintopallilta. Huikeeta!

Reissun päätös

Minun kohdalta reissu sai ikävän käänteen. Minneapoliksessa 30.1 aamupäivällä reeneissä polveni petti neljännen hypyn alastulossa ja sairaala kutsui. Tiesin että huonosti kävi. Kipu oli jotain sietämätöntä ja vitutus oli omaa luokkaansa. Luut olivat ehjät, juuri muita tutkimuksia röngtenkuvan lisänsi ei otettu, vaan päätettiin hoitajien kanssa, että lisätutkimuksiin menen kunhan pääsen takaisin Suomeen.

Loppu reissu nautittiin mitä pystyttiin, mutta olihan mullakin hauskaa loppuun asti, vaikka polvi vihotteli koko ajan enemmän ja enemmän. Matkassa jäi kuitenkin mahtavat muistot ja tuli ammennettua kokemuksien pankkiin paljon huikeita kuin myös huonoja juttuja loukkaantumisen myötä. Kiitos vielä mukana olleille Elias Vänskälle, Tähkävuoren Rikulle ja koutsille Ossi-Pekka Vallalle!

Suomessa

Erittäin kivuliaan ja tuskaisen parinkymmenen tunnin matkustuksen jälkeen pääsin takas kotiin maanantaina 5.2. Ensitöikseni soittelin seuraavana aamuna vakuutusyhtiöön ja saatiin mulle samalle päivälle aika ortopedille joka toteaisi polven tilan. Ortopedi arveli eturistisiteen olevan poikki. Asiaan saatiin lopullinen varmuus loppuviikosta, kun magneettikuvan tulokset tulivat. Eturistiside oli tosiaan mennyt poikki ja kierukkaan tullut pieni repeämä. Näillä mennään. Vittu. Leikkaus ja pitkä n. 6-12kk kuntoutus edessä. Eli hyppyhommia mietittäis sitten seuraavien lumien tultua. Olin jo saanut itseni psyykattua eikä mitään romahdusta juurikaan tullut. Katse on käännetty vahvasti kuntoutumiseen ja entistä vahvempana mäkeen palaamiseen. Liekkiä tätä hommaa kohtaan löytyy!

Leikkaus meni hyvin eikä siinä sen ihmeellisempää. Aika ennen leikkausta ja reilu viikko leikkauksen jälkeen on ollut aika perseestä ja vähä unista. Onneksi olympialaiset sattuivat tähän saumaan niin voi aamuyölläkin mennä katsomaan telkkarista urheilua 🙂

Tästä homma lähtee käyntiin. Kovasti vaan hommia ja uskoo niin hyvä tulee!

Mä julkasin muuten ensimmäisen osan Amerikan reissuvideosarjasta! Meininki senkun paranee seuraavissa osissa, joten tilaa mun kanava nii pysyt kärryillä kun seuraava jakso tulee! https://youtu.be/CY8G-W28PzU

Hyppää vihersmoothie-mäkimiehen mukaan!

Instagram  Facebook Ville Korhonen