Miten hidastaa aivojen ikääntymistä?

Uusi, country-tanssin neurologisia vaikutuksia kävelyn ja muiden liikuntamuotojen vastaaviin vertaillut tutkimus esittää, että seuratanssin opettelemisessa saattaa piillä jotain ainutlaatuista. Sen mielelle ja keholle asettamat vaatimukset tekevät siitä mahdollisesti epätavallisen tehokkaan keinon hidastaa joitakin niistä pääkopan sisäisistä muutoksista, jotka muuten vaikuttavat väistämättömiltä ikääntymisen myötä.

Valkoinen aine vähenee ikääntyessä

Paitsi hermotutkijat, myös keski-ikäiset tai sitä vanhemmat tietävät, että aivot muuttuvat ja hidastuvat ikävuosien karttuessa. Prosessointinopeus, jolla tutkimuksissa mitataan aivojemme kykyä omaksua, arvioida ja reagoida uuteen informaatioon vaikuttaisi kärsivän erityisen kovasti. Useimmat 40 ikävuotta vanhemmat henkilöt suoriutuvat nuoria huonommin prosessointinopeutta testaavista kokeista, ja vaikutus kiihtyy vuosikymmenten kuluessa.

Tiedemiehet epäilevät, että tämä rappeutuminen johtuu aivojen valkoisen aineen haurastumisesta, mikä on ikääntymisen rinnakkaisilmiö. Valkoinen aine koostuu erikoistuneista soluista ja niiden sivutuotteista, jotka välittävät viestejä neuronien välillä ja yhdestä aivojen osasta toiseen. Nuorissa aivoissa nämä viestit viilettävät neuronista toiseen hätkähdyttävällä nopeudella. Mutta aivokuvissa on selvinnyt, että vanhemmilla henkilöillä valkoista ainetta voi olla niukasti ja sen toiminta vähemmän tehokasta. Viestit takkuilevat ja hidastuvat.

Onko valkoisen aineen kato väistämätöntä?

Tiedeyhteisössä ei olla oltu varmoja, onko tämä ikääntymiseen liittyvä valkoisen aineen väheneminen väistämätöntä, vai voisiko se olla estettävissä tai muutettavissa.

Uudessa tutkimuksessa tutkimusryhmä tarkasteli useiden eri liikuntamuotojen vaikutuksia vanhempien henkilöiden aivojen toimintaan ja synapsiverkostoon. Tutkimusta varten värvättiin 174 tervettä 60-70-vuotiasta henkilöä, joilla ei ilmennyt kognitiivisten häiriöiden oireita. Useimmat eivät harrastaneet liikuntaa osan liikkuessa satunnaisesti.

Seuraavaksi osallistujien aerobinen kunto ja kognitiiviset kyvyt testattiin laboratorio-oloissa. Lopuksi tutkijat jakoivat osallistujat sattumanvaraisesti kolmeen ryhmään. Yksi ryhmistä aloitti ohjatun ohjelman, jossa käveltiin reippaasti tunnin ajan kolme kertaa viikossa. Toinen ryhmä aloitti ohjelman, jossa venyteltiin ja tehtiin ohjatusti tasapainoharjoitteita kolmesti viikossa.

Viimeiselle ryhmistä annettiin tehtäväksi opetella tanssimaan. Nämä miehet ja naiset kävivät tanssistudiolla kolmesti viikossa tunnin ajan ja harjoittelivat jatkuvasti yhä hankalammaksi muuttuvaa country-tanssikoreografiaa, jossa ryhmä muodosti sulavia rivejä ja neliöitä, ja jossa jokainen osallistuja siirtyi tanssipartnerista toiseen.

Liikunta piristää ikääntyviä aivoja

Puolen vuoden jälkeen osallistujat palasivat laboratorioon, jossa heille tehtiin samat kokeet kuin tutkimuksen alussa. Erot tuloksissa osoittautuivat nyt sekä lupaaviksi että huolestuttaviksi.

Yleisesti ottaen kaikkien aivoissa oli nähtävissä joitain merkkejä valkoisen aineen häviämisestä. Muutokset olivat pieniä, sisältäen hienoista ohenemista neuronien välisten yhteyksien koossa ja määrässä.

Mutta vaikutukset olivat levinneet yllättävän laajalle koko aivoihin, kun otetaan huomioon, että ensimmäisistä aivokuvista oli vain puoli vuotta aikaa. Valkoisen aineen rapistuminen oli erityisen huomattavaa vanhimmilla osallistujista sekä niillä, jotka olivat harrastaneet kaikista vähiten liikuntaa ennen tutkimusta.

Kuitenkin erään ryhmän jäsenten aivoissa oli itse asiassa nähtävissä parannusta valkoisen aineen suhteen puolta vuotta aikaisempaan verrattuna. Tanssijoiden valkoinen aine oli nyt tiivimpää aivokaaressa, joka on prosessointinopeuteen ja muistiin kytköksissä oleva aivojen osa.

Vaikuttaa todennäköiseltä, että tanssimisen kognitiolle asettamat vaikutukset, jotka vaativat henkilöitä oppimaan ja taitamaan uuden koreografian koko kuuden kuukauden tutkimuksen ajan vaikuttivat aivokaaren aivokudoksen biokemiaan parantamalla hermostoinnin tiheyttä ja laatua.

Mikä mielenkiintoisinta, mikään muutos osallistujien valkoisessa aineessa ei heijastunut selvästi heidän kognitiiviseen suorituskykyynsä. Lähes kaikki suoriutuivat ajattelutesteistä paremmin kuin tutkimuksen alussa, myös prosessointinopeutta testaavista kokeista, vaikka heidän valkoinen aineensa oli niukentunut.

Tulokst vihjaavat, että aivojen rakenteellisten muutosten ja ajattelun ja muistamisen ongelmien ilmaantumisen välillä saattaa olla viive. Mutta kannustavaa tuloksissa on se, että ne myös viittaavaat siihen, että minkä tahansa liikkumista ja sosialiseeraamista sisältävän aktiviteetin harrastaminen saattaa piristää ikääntyvien aivojen henkisiä kykyjä.

Viesti on että liikkumattomuutta pitäisi yrittää välttää. Ne henkilöt, jotka liikkuivat edes jonkin verran tutkimuksen alussa, kokivat vähiten katoa valkoisessa aineessa, ja ne jotka alkoivat harrastaa tanssia itse asiassa paransivat aivojensa terveyttä.

Lähde: nytimes.com

Katso myös