Miksi suoritukset ovat parempia kilpailuissa kuin harjoituksissa?

Ei liene mitään lannistavampaa kuin yrittää juosta kilpailutavoiteaikaa harjoituksissa. Kuitenkin starttipyssyn lauettua moni juoksija yltää lähes mahdottomiin suorituksiin. Kilpailusuoritukseen vaikuttaa monta tekijää: valmistautuminen on tapissaan, motivaatio korkealla, on kanssakilpailijoita joihin verrata ja niin edelleen. Mutta miten kilpailuolosuhteet itse asiassa korreloivat nopeamman juoksuvauhdin kanssa?

Essexin yliopiston tutkijat selvittivät kilpailutilanteen vaikutuksia aivojen ja lihasten väsymiseen. Tutkimuksessa pyöräilijät pyöräilivät kaksi 4 kilometrin aika-ajoa ensin yksin ja sitten virtuaalivastustajaa vastaan. Vähemmän yllättäen ajat olivat nopeampia vastustajan kanssa (keskimäärin 6:22.2 vs. 6:33.6).

Ennen ja jälkeen jokaisen suorituksen pyöräilijät antoivat maksimaalisen tahdonalaisen lihassupistuksen (“maximal voluntary contraction”) jaloilla. Tämän jälkeen jalkoihin käytettiin sähköistä stimulaatiota sen selvittämiseksi, miten paljon ylimääräistä voimaa lihaksista voidaan saada irti sähköshokilla. Näiden mittausten myötä tutkijat pystyivät laskemaan ääreishermoston uupumuksen (eli kuinka paljon heikompi lihas oli rasituksen jälkeen) ja keskushermoston uupumuksen (eli kuinka paljon heikompi lihasten aivoihin lähettämä signaali oli rasituksen jälkeen).

Tulokset osoittivat, että keskushermoston uupumus oli suurin piirtein sama kummankin aika-ajon jälkeen (4,9 prosentin heikennys kilvassa vs. 3,4 prosentin heikennys yksilösuorituksessa). Sen sijaan ääreishermoston uupumus oli paljon suurempaa kilpailutilanteessa (23,1 prosentin vähennys vs. 16,2 prosentin vähennys yksilösuorituksessa).
Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että kanssakilpailijan mukanaolo näyttäisi venyttävän osallistujien fyysisen suorituskyvyn rajoja, sillä kilpailutilanteessa valmius sietää korkeampaa ääreishermoston uupumusta on suurempi.

Aiemmin on osoitettu, että pitkäkestoinen raskas harjoittelu tuottaa lihaksissa laktaattien, protonien ja adenosiinitrifosfaatin (ATP) kaltaisia aineenvaihduntatuotteita, jotka lähettävät aivoihin kipuna aistittavia signaaleita. Jos kipua siis pystyy sietämään pidempään, lienee myös oletetusti mahdollista yltää parempiin suorituksiin.

On toki huomioitava, että uupumuksen kaltaisten ilmiöiden mittaaminen on monimutkaista ja riippuu tutkimuksellisista lähtökohdista. Ääreishermoston uupumisen aste voi osaltaan riippua juoksun tahdittamisesta. Hidas alku ja voimakas sprintti maaliviivalle voi luoda toisenlaisen ääreis- ja keskushermoston tasapainon kuin nopea alku ja hidas lopetus.
Toisin sanoen käsitys, jonka mukaan juoksu paranee sen myötä, mitä valmiimpi on sietämään kipua, ei todennäköisesti ole koko selitys kilpailutilanteen erikoislaadulle. Toimikoon se kuitenkin jonkinlaisena tieteellisenä osoituksena siitä, että harjoitteleminen ja kilpaileminen eivät ole sama asia.

 

Lähde: runnersworld.com

 

Katso myös

Lisää kommentti