Olympiatason urheilijaksi tuleminen ei vaadi 10 000 tuntia harjoittelua

Reilu parikymmentä vuotta sitten julkaistu tutkimus popularisoi käsityksen, jonka mukaan ekspertiksi tuleminen taidossa kuin taidossa vaatii 10 000 tuntia harjoittelua. Tällä säännöllä on sittemmin selitetty menestymistä missä tahansa taitoa vaativassa ammatissa. Todellisuudessa asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, vaan kyse on useammista muuttujista kuin pelkästä harjoittelun määrästä.

Mutta mitä olympiatason urheilijaksi tuleminen sitten oikeasti vaatii? Tuore tutkimus valottaa asiaa vähän tarkemmin.

- Ilmoitus, artikkeli jatkuu alapuolella -

Huippu-urheilijat eroavat meistä muista

On tietenkin selvää, että huipulle ei pääse kuka tahansa. Geneettisten taipumusten ohella eliittiurheilijoilla on mahdollisuus käyttää suunnattomasti aikaa ja rahaa omistautuakseen harjoittelulle ja kilpailulle. Edellämainitun tutkimuksen mukaan he ovat lisäksi motivoituneempia, omistautuneempia, määrätietoisempia, pitkäjänteisimpiä ja luovempia kuin “tavalliset” ihmiset. He reagoivat valmennukseen hyvin, pystyvät parantamaan toimintaansa nopeasti ja ovat valmiita työskentelemään pitkällä tähtäyksellä jatkuvasti kovempaa.

Vaaditun treenimäärän hajonta on suuri

Tutkimustulosten mukaan kestävyys-, voimailu- ja kamppailulajeissa urheilijat saavuttivat maailmanluokan statuksen 4-7 vuoden treenaamisen jälkeen, mikä tarkoittaa noin 3 000-7 000 määrätietoista treeniä. Sen sijaan olympiatason voimistelijat olivat lähempänä 10 000 tunnin “nyrkkisääntöä”. Maailman huiput olivat treenanneet keskimäärin 9,7 vuotta ja lähes 9 000 tuntia. Rytmisilla voimistelijoilla määrä oli vieläkin suurempi.

Erikoistuminen tiettyyn lajiin nuorena oli tärkeää lajeissa, joissa myös kilpaillaan nuorina (kuten voimistelu ja taitoluistelu). Näissä lajeissa pitää treenitunteja kertyä jo varhaisessa teini-iässä, mikäli urheilija halajaa huipulle. Muiden lajien suhteen iällä ei vaikuttanut olevan niin suurta merkitystä. Harjoittelun ei myöskään tarvinnut välttämättä olla erityisen lajikohtaista jo varhain. Suurin osa olympialaisiin osallistuneista urheilijoista oli harjoitellut kahta-kolmea muuta lajia ennen varsinaisen päälajin päättämistä.

Lähde: vitals.lifehacker.com

Ei ääniä

Katso myös