Onko laihduttaminen vaikeampaa vanhana?

Tutkimusten mukaan jopa ne, jotka liikkuvat aktiivisesti menettävät lihasmassaansa 30 ikävuoden jälkeen sen korvautuessa rasvalla. Lihakset kuluttavat rasvakudosta enemmän energiaa, jolloin vähemmän lihasta tarkoittaa hitaampaa aineenvaihduntaa ja pienempää energiantarvetta.

Vaikutusta pahentaa lisäksi sukupuolihormonien estrogeenin ja testosteronin tuotannon hiipuminen, mikä yleensä alkaa vaihdevuosien myötä naisen lähestyessä 50 vuoden ikää, ja miehillä hieman myöhemmin.

Myöhäisessä keski-iässä voi myös joutua maksamaan hintaa aiempina vuosikymmeninä lihotuista ja laihdutetuista kiloista. Lihominen nimittäin muuttaa aineenvaihduntaa. Esimerkiksi 60-vuotias, nykypainoltaan 90-kiloinen henkilö, joka aiemmin painoi 130 kiloa tarvitsee huomattavasti vähemmän energiaa päivässä kuin samanikäinen ja -kokoinen henkilö, joka ei ole koskaan ollut niin ylipainoinen. Rasvasolujen häviäminen huijaa kehoa luulemaan sen nääntyvän ja ikään kuin pitämään tiukemmin kiinni nautituista kilokaloreista. Jos aiemmin on ollut lihava, on nyt syötävä vähemmän, jotta paino pysyisi kurissa.

Vanhemmilla ihmisillä on lisäksi tavallisesti kiusanaan erilaisia kipuja ja kolotuksia, minkä vuoksi he liikkuvat vähemmän ja harvemmin.

Pelkän vaa’an lukemien tuijottamisen sijaan ikääntyneiden tulisi keskittyä yleiskunnon ylläpitämiseen. Kyse ei ole laihduttamisesta. Kyse on painon pitämisestä kurissa sekä terveellisestä ruokavaliosta ja elämäntavoista.

Lihasmassan kartuttaminen voimaharjoittelun avulla voi myös auttaa aineenvaihdunnan nopeuttamisessa, tai ainakin jossain määrin kompensoida sen hidastumista. Ikääntyneet tarvitsevat voimaharjoittelua enemmän nyt kuin ollessaan 25-vuotiaita. Proteiininsaannin lisääminen – mutta ei kilokaloreiden – voi myös auttaa kasvattamaan ja ylläpitämään lihasmassaa. Monet vanhat ihmiset ovat lopulta alipainoisia, sillä he menettävät ruokahalunsa hajuaistin heikentyessä, jolloin ruoka ei enää houkuttele.

Lähde: nytimes.com

Katso myös