Juokseminen vaatii monitahoista ajatustyötä

Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa huomattiin, että pitkien matkojen kilpailuissa juoksevilla henkilöillä oli aivoissaan erilaisia yhteyksiä kuin muuten terveillä mutta liikuntaa harrastamattomilla henkilöillä. Eroavaisuudet ilmenivät erityisesti niillä aivojen alueilla, joiden tiedetään olevan kytköksissä kehittyneempään ajatteluun. Juoksemisessa näyttäisi siis olevan kyse muustakin kuin aivottomasta jalan laittamisesta toisen eteen.

Monimutkainen toiminta muuttaa aivoja

Tieteessä on jo pitkän aikaa ollut selvää, että tietyt aktiviteetit vaativat merkittävästi ajatustyötä, minkä seurauksena se voi muuttaa aivojen toimintaa. Esimerkiksi musiikki-instrumentin soittaminen vaatii monien eri hienomotoristen taitojen hiomisen ohella muun muassa tarkkaavaisuutta ja suunnittelukykyä.

Ei siis ole yllätys, että ammattimuusikoiden aivokuvauksissa on löydetty eroavaisuuksia niiden aivoihin, jotka eivät ole koskaan soittaneet mitään instrumenttia. Muusikoiden aivot osoittavat suurempaa koordinaatiota niiden aivojen alueiden välillä, jotka on yhdistetty erilaiseen ajatteluun.

Samanlaisia tuloksia on saatu tutkittaessa urheilijoita, joiden laji vaatii silmä-käsi-koordinaatiota, strategista ajattelua ja huomiokykyä (kuten sulkapalloilijat, tenniksenpelaajat ja voimistelijat).

Juokseminen kehittää aivoja?

Juoksemista ei yleensä pidetä erityisen paljon ajattelua vaativana toimintana. Useimmat oppivat juoksemaan taaperoiässä, aluksi haparoiden mutta jatkuvasti varmemmin. Ihmisen kasvaessa juoksemisesta tulee ikään kuin automaattista, tai ainakaan se ei vaadi erityistä tiedostamista. Siksi juoksemista ei mielletä toiminnaksi, joka aktivoisi erityisesti niitä aivojen osia, jotka kontrolloivat kehittyneempää kognitiota.

Arizonan yliopistot tutkijat pyrkivät haastamaan tämän käsityksen ja asettivat hypoteesikseen, että juokseminen on itse asiassa älyllisesti vaativaa ja voi vaikuttaa juoksijoiden ajatusmalleihin jopa silloin kun he eivät juokse.

Tutkimukseen osallistui 11 yliopistotason mieskilpajuoksijaa ja 11 muuta nuorta miestä, jotka eivät olleet liikkuneet kuluneen vuoden aikana lainkaan. Osallistujien aktiivisuus- ja kuntotasot arvioitiin kyselyin ja matemaattisin laskelmin. Naisia ei tutkimukseen valittu siksi, että tutkijat eivät pystyneet luotettavasti kontrolloimaan kuukautiskierron vaikutuksia.

Jokaisen osallistujan aivot magneettikuvattiin. Tutkijat kiinnittivät erityistä huomiota koordinoituun aktiivisuuteen eri aivojen osien välillä. Tämänkaltaista synkronisoitua aktiivisuutta pidetään osoituksena siitä, että aivojen osien välille on kehittynyt toiminnallisia yhteyksiä vaikka ne olisivat fyysisesti erillään toisistaan.

Kävi ilmi, että juoksijoiden aivoissa oli enemmän erilaisia yhteyksiä sellaisilla aivojen alueilla, jotka liittyvät kehittyneempään ajatteluun. Yhteyksiä oli runsaasti erityisesti työmuistista, tarkkaavaisuudesta, päätöksistä ja aistimusten prosessoinnista vastaavilla alueilla. Sen sijaan aktiivisuutta oli vähemmän alueilla, jotka liittyvät keskittymisen herpaantumiseen ja ajatusten vaeltamiseen.

Toisin sanoen juoksijoilla vaikutti olevan aivot, joissa tietyt kognitiiviset kyvyt olivat kehittyneemmät kuin verrokkiryhmään kuuluvilla.

Lopuksi

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että juokseminen ei itse asiassa olekaan niin yksinkertaista toimintaa. Sen sijaan juokseminen näyttäisi olevan eräänlainen liikkuva matemaattinen palapeli, joka vaatii monimutkaisia navigaatiotaitoja. Juostessa on pystyttävä tarkkailemaan ja reagoimaan ympäristöön, vertailla muistijälkiä aiemmista lenkeistä nykyisiin olosuhteisiin sekä kyettävä jatkamaan sitä jo itsessään monimutkaista motorista toimintaa, mitä juokseminen pohjimmiltaan on.

Tutkimus kuitenkin osoitti pelkästään sen, että juoksijoiden aivot olivat tietynlaiset, eikä pyrkinyt selittämään aivojen muutoksia fyysisellä aktiivisuudella. Osallistujat olivat nuoria miehiä, eivätkä tulokset päde muihin ikäryhmiin ja sukupuoliin. Myöskään se ei selvinnyt, ovatko muutokset pelkästään juoksemisen “omaisuutta” vai pätevätkö ne myös muihin liikuntamuotoihin.

Lähde: nytimes.com

Katso myös

Lisää kommentti