Miesten olympiamaratonin historiaa

Feidippesin juoksumatka Marathonin taistelusta Ateenaan on toki vain myytti, mutta taru innoitti joka tapauksessa ensimmäisten olympialaisten järjestäjiä tekemään matkasta olympiakisojen päätapahtuman.

 

1896-1912: maraton lapsenkengissä

Ateenan olympialaisissa 1896 juostiin noin 40 kilometriä, sillä tarkka matka oli vielä vakiintumaton. Reitti noudatteli muinaista maratonreittiä Marathonista Ateenaan. Ensimmäinen olympiakultamitalisti maratonilla oli kreikkalainen Spyridon Louis, siviiliammatiltaan paimen. Maaliin hän saapui ajalla 2:58:50 100 000 katsojan kannustaessa. Ennen kilpailua Louis joi kaksi olutta ja nautti kisan aikana vielä viiniä ja konjakkia.

Pariisin vuoden 1900 olympialaisten ennakkosuosikki Georges Touquet Danis jätti 39 asteen lämmössä juostun kisan kesken ja jäi reitin varrella sijainneeseen kahvilaan juomaan olutta jatkamisen sijaan. Seitsemästä maaliin asti päässeestä juoksijasta ensimmäinen oli Ranskaa edustanut Michel Theato juosten 40,260 kilometrin matkan alle kolmeen tuntiin. Tarina kertoo, että Theato ei ymmärtänyt voittaneensa ennen kuin näki listan voittajista 12 vuotta myöhemmin.

Vuoden 1904 kilpailu Saint Louisissa oli erittäin kuuma, ja reitti kulki hiekkatiellä hyvin mäkisessä maastossa. Voittajaksi selviytyi isäntämaan Tom Hicks hitaalla ajalla 3:28:53. Hicks taisteli matkan tuolloin laajalti käytetyn stryktiinin sekä brandyn voimalla. Fred Lorz saapui maalin 11 minuuttia Hicksia ennen, mutta myönsi kulkeneensa liftikyydillä osan matkasta…

Nykyiseen mittaansa maraton tuli 1908 Lontoossa, kun kuningatar Aleksandra määräsi maratonin lähdön tapahtuvaksi Windsorin linnan pääpuiston kohdalta ja maalin kuninkaallisen aition eteen stadionilla. Voiton vei yhdysvaltalainen Johnny Hayes ajalla 2:55:18.

Olosuhteet olivat taas kuumat Tukholman vuoden 1912 olympiamaratonilla. Puolet juoksijoista keskeytti. Voittajaksi juoksi Etelä-Afrikan Kennedy McArthur silloisella olympiaennätysajalla 2:36:54. Portugalilainen Francisco Lázaro romahti 30 kilometrin kohdalla ja kuoli sairaalassa. Hän oli sivellyt vartalonsa vahalla ollakseen palamatta auringossa. Vaha esti hikoilun, ja kuolinsyyksi todettiin elektrolyyttien epätasapaino.

 

1920-1936: suomalaisten dominointi

Antwerpenissa 1920 korkeimmalle pallille nousi Hannes Kolehmainen, joka juoksi maailmanennätysajan 2:32:35, vaikka maratonin mitta oli ylipitkä 42, 750 kilometriä.

Suomi säilyi voittajana myös Parisiissa 1924 Albin Stenroosin lyödessä toiseksi tulleen Italian Romeo Bertinin yli kilometrin erolla.

Boughera El Ouafi vei olympiakultaa Amsterdamissa 1928 Martti Marttelinin tullessa kolmanneksi.

Olympiaennätys parani lähes minuutilla Los Angelesin olympialaisissa 1932 argentiinalaisen Juan Carlos Zabalan juostessa ajan 2:31:36. Los Angelesin olympialaiset muistetaan Suomessa Armas Toivosen kolmossijan ohella Paavo Nurmen hyllyttämisestä vain viikkoa ennen kisojen alkua.

Ennätys rikottiin taas Berliinissä 1936. Zabala johti 25 kilometrin jälkeen puolellatoista minuutilla mutta hyytyi. Voiton nappasi korealainen Sohn Kee-Chung, joka joutui edustamaan Japania maan miehittäessä Koreaa. Voittoaika oli 2:29:12 eli ensimmäinen alle kahden ja puolen tunnin aika olympialaisissa.

 

1948-1984: ennätystä ennätyksen perään

Toisen maailmansodan jälkeen olympiakentille palattiin Lontoossa 1948. Maratonin voittaja ratkesi vasta stadionkierroksella, jossa argentiinalainen ja kisojen ensikertalainen Delfo Cabrera löi Ison-Britannian Tom Richardsin.

Ensikertalainen voitti myös Helsingin olympialaisissa 1952. Tällä kertaa voittajaksi juoksi legendaarinen Emil Zatopek, joka voitti lisäksi 5 000 ja 10 000 metrin matkat. Silloinen maailmanennätysmies Jim Peters määräsi alkukisan tahdin. Zatopekin kerrotaan kysyneen Petersiltä, että onko vauhti tarpeeksi nopea. Peters vastasi vauhdin olevan turhan hidas. Tämän jälkeen Zatopek kiristi tahtiaan parantaen olympiaennätystä kuudella minuutilla ajalla 2:23:03.

Zatopek osallistui loukkaantuneena Melbournen vuoden 1956 olympialaisiin ja sijoittui kuudenneksi. Voiton otti ranskalainen Alain Mimoun, ensikertalainen hänkin. Veikko Karvonen tuli kolmanneksi.

Roomassa 1960 maraton juostiin auringon laskeuduttua. Etiopialaisesta, paljain jaloin juosseesta Abebe Bikilasta tuli ensimmäinen mustaihoinen afrikkalainen maratonin kultamitalisti. Voittoaika 2:15:16 oli uusi maailmanennätys ja paransi myös olympiaennätystä melkein kahdeksalla minuutilla.

Bikila palasi voittopallille Tokiossa 1964. Bikilan ei odotettu juoksevan kärkikahinoissa, sillä häneltä oli leikattu umpilisäke vain kuukautta ennen olympialaisia. Hän kuitenkin voitti neljän minuutin erolla toiseksi tulleeseen Basil Heatleyhyn uudella maailmanennätysajalla 21:12:11.

Mexico Cityssa 1968 maratonreitti kulki korkealla, ja vauhti oli hidas. Etiopia vei taas kultaa Mamo Wolden voimin.

40-vuotias Wolde tuli kolmanneksi Münchenissa 1972 yhdysvaltalaisen Frank Shorterin napatessa kultaa.

Montrealissa 1976 Shorter joutui tyytymään hopeamitaliin itä-saksalaisen yllätysnimen Waldemar Cierpinskin juostessa voittoon olympiaennätysajalla 2:09:55. 5 000 ja 10 000 metrin kultamitalisti Lasse Virén oli viides.

Puolustava mestari Cierpinski uusi voittonsa Moskovan olympialaisissa 1980 ajalla 2:11:03.

Los Angelesissa 1984 voittajaksi juoksi portugalilainen Carlos Lopes, Montrealin 10 000 metrin hopeamitalisti. Voittoaika oli 2:09:21, eroa toiseksi tulleeseen irlantilaiseen John Treacyyn oli 35 sekuntia.

 

1988-2012: afrikkalaisten nousu

Soulissa 1988 36 000 poliisia reunusti maratonreittiä. Jännittävässä kisassa voiton nappasi Italian Gelindo Bordin maailmanmestari Doulgas Wakiihurin nenän edestä.

Barcelonan vuoden 1992 maratonin yllätysvoittajaksi juoksi Korean Hwang Young-Cho voimakkaalla vedolla jyrkässä Montjuicin mäessä ennen maalia.

Korea oli lähellä uusia voittonsa Atlantassa 1996, mutta Etelä-Afrikan Josia Thugwane tuli maaliin kolme sekuntia ennen Lee Bong Juta.

Atlantassa kolmanneksi juossut Eric Wainana kirkasti mitalinsa hopeaksi Sydneyssa 2000, mutta hävisi puolella minuutilla voittajalle, etiopialaiselle Gezahegne Aberalle.

Ateenassa 2004 maraton juostiin pitkin perinteistä reittiä Marathonista Ateenaan. Italialainen Stefano Baldini vei voiton, kun kisaa 23 kilometrin kohdalla johtaneen Brasilian Vanderlei de Liman kimppuun hyökättiin häirikön toimesta. De Lima menetti ajastaan parikymmentä sekuntia, mutta tuli lopulta kolmanneksi. De Limalle myönnettiin harvinainen Pierre de Coubertin -mitali Rion olympialaisten avajaisten yhteydessä.

Olympialaisten historian ensimmäiseksi kenialaiseksi maratonvoittajaksi juoksi Samuel Wanjiru Pekingissä 2008. Wanjirun 10 kilometrin aika oli 29:25, puolenvälin aika 62:34 ja voittoaika 2:06:32, mikä on edelleen olympiaennätys. Wanjiru kuoli 24-vuotiaana pudottuaan kotinsa ikkunasta vuonna 2011.

Lontoossa 2012 Stephen Kiprotich toi Ugandalle ensimmäisen maratonkullan kenialaisten Abel Kiruin ja Wilson Kipsangin miehittäessä matalammat palkintokorokkeet.

 

Lähde: Athletics Weekly

 

Katso myös

Lisää kommentti