Onko juoksutekniikalla sittenkään niin suurta merkitystä?

Jos olet yksi niistä lukuisista juoksijoista, jotka keskittyvät mieluummin mihin tahansa muuhun kuin itse juoksusuoritukseen, lienet jo huomannut, että lähestymistapasi on päinvastainen kuin mitä tavallisesti suositellaan. Yleisen käsityksen mukaan suorituskyky paranee, kun suoritus saa kaiken huomion. Taitojen kartuttamisen ja niiden soveltamisen nähdään vaativan keskittymistä kehon liikkeisiin, ei ympäristöön.

Juoksemisen oppimiskäyrä ei ole samanlainen kuin hiottua tekniikkaa vaativissa lajeissa, kuten vaikkapa jalkapallossa tai luistelussa. Mutta tekniikka on joka tapauksessa tärkeä osa-alue, eikä se useimmille juoksijoille tarkoita pelkästään jalan laittamista toisen eteen. On kuitenkin selvää, että juoksemisen kaltaisissa kestävyyslajeissa ei keskittymisen asteella ole lähellekään niin suurta merkitystä kuin tenniksessä, jääkiekossa tai uimisessa.

Tietenkään ei pidä väheksyä suoran juoksuasennon, lyhyen askelluksen ja tasaisen tahdin kaltaisia teknisiä seikkoja, mutta uuden tutkimuksen mukaan saattaa silti olla kannattavampaa suunnata keskittyminen ympäristöön ja siitä nauttimiseen.

Voiko keskittymisen vaikutuksia juoksemiseen mitata?

Saksalaisen tutkimusryhmän tavoitteena oli selvittää, millainen keskittyminen voi parantaa juoksun taloudellisuutta, eli sitä miten tehokkaasti keho käyttää happea. Toisin sanoen taloudellinen liike vaatii vähemmän ponnisteluja, mikä tekee juoksemisesta helpompaa – kaikkien lenkkikengät jalkaansa vetävien tavoite kokeneisuudesta riippumatta.

Testatakseen sisäisen ja ulkoisen keskittymisen vaikutuksia juoksun taloudellisuuteen tutkijat mittasivat harrastelijajuoksijoiden hapen käyttöä neljän kuuden minuutin suorituksen aikana. Kaikki osallistujat juoksivat samaan kevyeen tahtiin. Koe tapahtui ison screenin alla, jolle heijastettiin ulkomaisemia juoksijan perspektiivistä nähtyinä.

Juoksijat jaettiin kahteen ryhmään, joista ensimmäistä kehotettiin kiinnittämään huomiota “sisäänpäin”, eli hengitykseen tai liikerataan. Toinen ryhmä puolestaan suuntasi huomionsa screenille eli “ulospäin”. Kolmas ryhmä eli kontrolliryhmä juoksi tavallisesti ilman sen kummempia ohjeita.

Mikä merkille pantavinta, tulosten mukaan juoksu oli taloudellisinta niillä, jotka keskittyivät screenin näkymiin.

Juoksemisessa tärkeintä on flow

Tärkein seikka tutkimuksessa on se, että siinä löydettiin yhteys keskittymisen ja mitattavan ominaisuuden välillä. Hapen käyttö juoksutehokkuuden mittarina on objektiivinen verrattuna subjektiiviseen kokemukseen ponnistelun rasittavuudesta (“perceived exertion”).

Saattaa siis olla kannattavampaa olla murehtimatta liikoja tekniikkaa ja antaa kehon itse “etsiä” luonnollinen rytmi juoksemiseen. Juoksemisen ei tarvitse olla biomekaanisesti täydellistä ollakseen tehokasta. Paras flow on sellainen, jonka saavuttaa vähimmällä vaivalla. Monien kohdalla tämä tila on helpoiten saavutettavissa antamalla jalkojen tehdä oma hommansa ja aivojen omansa.

Lähde: montrealgazette.com

Katso myös

Lisää kommentti