Polkujuoksu – Luonnollista juoksemista

Polkujuoksun eli trail runningin suosio on räjähtänyt käsiin. Maailmalla polkujuoksu on reilut parikymmentä vuotta vanha laji, Suomessa se on noussut pinnalle parin viime vuoden aikana. Kisoja ja juoksutapahtumia järjestetään tänä vuonna arviolta sata, ja niillä on tuhansia osallistujia. Mistä tämä hullutus oikein kertoo ja mitä siitä tulisi päätellä?

Luonnollista juoksemista

Perinteikkäästä maastojuoksusta polkujuoksu eroaa lähinnä matkojen pituudessa ja juoksualustassa. Polkujuoksussa juostaan nimensä mukaisesti poluilla ja vaellusreiteillä – toisin sanoen kovaksi tamppautuneella metsänpohjalla. Reitteihin kuuluvat olennaisesti korkeusvaihtelut sekä kaikenlaiset isot ja pienet esteet, joita luonnonreitillä voi kuvitellakin olevan. Polkujuoksua voisi kuvailla juoksemisen ja vaeltamisen yhdistelmäksi.

Polkujuoksu on raskaampaa kuin tiellä juokseminen. Keho ja lihakset kehittyvät monipuolisesti epätasaisen juoksualustan ansiosta. Lihasvoima kehittyy nopeasti kun tasapaino on pidettävä kaikissa tilanteissa.

Suomalaiselle mielenlaadulle polkujuoksu lienee sopiva laji siksi, että siinä ollaan luonnossa ja nautitaan siitä. Kokemukset ovat etusijalla, ei niinkään tulos tai aika. Tässä mielessä lajissa ei sinänsä ole mitään uutta – ainahan Pohjan poika ja tyttö on metsässä kirmaillut. Polkujuoksun suosio selittyy yhtäältä yksilöllisyydellä, toisaalta yhteisöllisyydellä ja tapahtumilla. Suomalainen ei enää kehtaa (tai uskalla) lähteä metsään omin päin. Polkujuoksijat ovat varsin aktiivisia verkostoitujia ja kimppalenkkiseuraa löytää sosiaalisen median kautta kaupungista kuin kaupungista.

Tapahtumat kasvattavat suosiotaan

Vuonna 2015 järjestettiin 75 polkujuoksukisaa ja -tapahtumaa. Tänä vuonna määrä noussee lähemmäs sataa. Uusia tapahtumia järjestetään jatkuvalla syötöllä ja ne ovat yhä suositumpia. Esimerkiksi toukokuussa pidetyn NUTS Karhunkierroksen osallistujamäärä saavutti maksiminsa lähes heti ilmoittautumisen alettua.

Tapahtumat ovat kokemuksia, niitä varten varustaudutaan ja harjoitellaan täydellisen elämyksen saavuttamiseksi. Puitteet ovat kohdallaan ja kisat viimeisen päälle järjestettyjä lisäten juoksukokemuksen hohtoa.

Polkujuoksun tekniikka

Luonnonpoluilla juokseminen kysyy tasapainoa, rytmiä ja lihaskuntoa. Maasto on vaihtelevaa ja korkeuserot suuria. Juokseminen on monipuolisempaa, mutta vaatii kestävyyttä.Lihaskuntoharjoittelun merkitys kasvaa, sillä polkujuoksijan keskivartalon on oltava hyvässä kunnossa, jotta tasapaino pysyy.

Metsässä juostessa askellus on lyhyempää ja tiheämpää. Alustaan on reagoitava nopeasti, kun kivet luiskahtelevat jalkojen alta, juurakot luistavat ja polut mutkittelevat. Lyhyt askel ehkäisee loukkaantumisia. Könyttyä tulee kuitenkin varsinkin harrastuksen alkuvaiheessa.

Katse on pidettävä edessä, jalkoja ei saa tuijottaa. On oltava alati valppaana ja havainnoitava esteet. Polkujuoksussa reittiä arvioidaan jatkuvasti: kiertääkö lohkare vai hypätäkö yli, entä miten ylittää polulle tulvinut puro tai oja? Juostessa kannattaa hakea suoria linjoja ja tylysti oikaista mutkat ja hyppiä kivien yli.

Mistä reittejä?

Suomen metsät ovat polkuja täynnä. Osa lajin viehätystä on löytöretkeily ja seikkaileminen. Helpointa reittien löytäminen on kaupunkien metsissä, polkuja on tiheään eikä eksymään oikein pääse.

Virkistys- ja retkeilyalueet tarjoavat lähes rajattomia reittimahdollisuuksia. Merkittyjä polkuja on taajaan ja ne kulkevat kauneimpien maisemien halki. Toinen hyvä keino löytää juoksupolkuja on seurata maastopyöräilijoiden reittejä.

Jossain vaiheessa mieleen voi juolahtaa omin päin metsissä suunnistaminen. Silloin on otettava käyttöön kartta ja kompassi. Suunnistuskartat ovat erinomaisia tähän tarkoitukseen. Kompassin avulla pääsee takaisin tielle, vaikkei pysyisikään kartalla.

Katso myös

Lisää kommentti