Vesijuoksu mukaan juoksutreeneihin

Harva juoksija kokee vesijuoksuun kovinkaan suurta poltetta, mutta vedessä harjoittelun fysiologiset hyödyt ovat suuret kaikentasoisille juoksijoille. Altaaseen kannattaa pulahtaa ainakin myöhäissyksyn räntäsateissa ja alkutalven liukkailla kaljamilla. Vesi elementtinä sallii vesijuoksun harjoitusmäärien nostamisen lähelle maksimia ilman suuria ongelmia. Tavallisessa juoksussa harjoitusmääriä ei voi lisätä holtittomasti vammojen ehkäisemisen takia.

Vesijuoksu sopii harjoitteluna varsinkin peruskuntokaudelle. Peruskuntokauden alussa voi normaalin juoksun ja vesijuoksun suhde olla 50/50. Elimistö tottuu peruskuntokaudella rasitukseen paremmin, kun varsinaista juoksua lisätään asteittain. Kun kuntotavoite lähestyy, voi vesijuoksua vähentää vähitellen.

Syke laskee vedessä

Veteen siirryttäessä hydrostaattinen paine on niin voimakas, että verivolyymi siirtyy ääreispuolelta keskeiselle puolelle. Pelkkä veteen meno tehostaa veren paluuvirtausta koska kehon ei vedessä tarvitse taistella painovoimaa vastaan. Vedessä ja kuivalla maalla tehtävien harjoitusten sykkeitä ei voi verrata keskenään vaan hydrostaattisen paineen vaikutus on otettava huomioon rasitusta arvioidessa. Sydämen iskutilavuus nousee vedessä jopa 20-30 prosenttia. Syysvedessä harjoiteltaessa syke jää tästä 15-20 lyöntiä alhaisemmaksi, koska yhtä nopealle sydämen sykefrekvenssille ei jää tilaa.

Katso myös

Lisää kommentti